Lyyti osaa jo vähän jutella ja nauraakin, tosin nauraessa ääntä ei kuulu. Tutista Lyyti ottaa tiukan otteen kun se on suussa ja sormesta silloin kun ollaan äidin sylissä. Mahavaivatkin alkavat helpottaa (luojan kiitos) ja Lyyti on usein niin rauhallinen, että äiti saa leipoa ja siivota ihan rauhassa kun toinen katselee sitterissä. Äitin ihana, oma rakas Lyyti!
Ihana postaus, olis kiva lukea enemmänkin aina Lyytistä :)
VastaaPoistaihana tuo alin kuva <3
VastaaPoistaIhana vauveli ja ihanat kuvat tietty!
VastaaPoistaLyyti on ihana ♥ Tosi söpö tuo alin jumppailukuva :)
VastaaPoistaIhanaihanaihana Lyyti! Alimmassa kuvassa kova meininki päällä. <3 <3 <3
VastaaPoistaBlogissani sinulle tunnustus :D
VastaaPoistaIhana jumppakuva mummon murusta :)
VastaaPoista