Sumuisen aamun jälkeinen päivä

Tällainen rento päivä meillä on ollut! Aamulla oli kaunis sumu. Minusta on alkanut tuntua, että ulkona saa olla millainen sää tahansa, se on aina kaunis. Sadetta ja aurinkoa on saatu nyt syksyllä molempia, välillä on kylmä ja välillä lämmin, välillä sää ei ole minkäänlainen... ihanaa! Käytiin Lyytin kanssa kirpparilla tossunappeja metsästämässä. Ostettiin kaikkea muuta, tietenkin.

Tämänpäiväisiä löytöjä kuvassa ovat helmet, peili ja tuo kynttilänjalka. Vasemmassa ylänurkassa roikkuva kello on ensimmäisestä omasta kodistani. Asuin 18-vuotiaana vuokralla rintamamiestalossa silloisen poikaystäväni kanssa. Edellinen omistaja oli jättänyt jälkeensä joitakin yksittäisiä tavaroita, kuten ulkorakennukseen tuon kellon. Otin sen muistoksi kun jouduimme muuttamaan (itkin muuton jälkeen kaksi viikkoa ja haluaisin edelleen ostaa talon itselleni).

Lasipullo, ihana ihana! Huomatkaa kuinka allekirjoittanut on ollut reipas ja ripustanut vihdoin Harley Betonin seinälle (ruuvi oli valmiiksi seinässä, samoin ripustusnaru kitarassa... mutta kuitenkin).

Paita itselleni. Tämä oli kaksi kokoa liian iso, mutta eipä se ainakaan minun mielestä näytä siltä. Mukavan rento tuo yläosa kun se kyllä istuu, mutta sopivan löyhästi!

Samettimekko, ihan hirveä! Tuli mieleen 80-luku ja Neuvostoliitto :D Ostin nappejen takia, tässä oli juuri sopivasti neljä kultaista kaksiin vauvantossuihin joita olen tekemässä. Kotona huomasin, että mekossa ei ollutkaan pitsihörhelöitä vaan kokonainen alusmekko! Kaunis ja tukevaa kangasta. Menee vuoden kuluttua yöpaitana. Mekkokin alkoi näin riisuttuna näyttää hyvältä kevyeltä syystakilta. Mekko on symmetrinen edestä ja takaa, joten takana oleva napitus voidaan kääntää eteen. Uudet napit tähän pitää tosin ommella.

Liinavaatekaappi

Makuuhuoneeseen kotiutui vihdoin uusi liinavaatekaappi, jonka mainitsinkin ohimennen joskus aikaisemmin. Ostin tämän siis miehen siskolta eurolla!

Samalla vaihtoi punainen pikkupöytä peileineen paikkaa. Makuuhuoneen sisääntulo tuntui mielestäni aluksi vähän ahtaalta, mutta nyt se alkaa tuntua ainoastaan kodikkaalta. Tykkään!

Ja sitten viikonlopun yllätyslahja. Ilahduin kovasti!

Miehen äiti toi minulle tällaisen lasilautasen, jonka he ovat joskus saaneet kihlalahjaksi (tai joksikin, anoppi ei itsekkään ollut varma). Hän ei itse tästä niin välitä, mutta minusta se on ihana! Sopii meidän olkkariin. Lautanen oli alkuperäisessä (ainakin luulen niin) laatikossaan, joka oli sekin niin hieno, että pääsi keittiön hyllyyn.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Näköalareissu

Asumme ihan vesitornin kupeessa ja vesitornissa on pizzeria. Jee! Jesseä ei korkeat paikat pelota, vaan näköalatasannetta piti kiertää monta kertaa. Kiikaritkin oli mukana.

Kotimatkalla poikettiin leikkikentälle, jolla ei olleksi ollut ketään muuta. Tykkään kiipeillä Jessen kanssa, mutta en viitsi mennä jos muita lapsia on, koska olen huomannut olevani muiden lasten mielestä tosi pelottava :D

Syysmarkkinat

Hirveän kiireistä yhtäkkiä koko ajan, kun meillä on täällä kaksi lasta! Jesse tuli sunnuntaina ja lähtee sunnuntaina. Mies on onneksi aamuvuorossa ja tulee jo ennen kolmea kotiin. Me ollaan keksitty hirveästi kaikkea kivaa tekemistä aamuisin, mutta yhden maissa alkaa aina olla jo iskää vähän ikävä.

Tänään ei odotettu iskää kotona, vaan sovittiin treffit Ahlmanin syysmarkkinoille. Kyllä oli kivaa!

Kävin ihan hysteerisen innon vallassa ihailemassa kaikkia eläimiä. Harrastin yläasteella hevosia ja vielä toissa kesänä olin maatalouslomittajana. Etenkin lomittajan hommia on ikävä ja olisi ihanaa saada alan koulutus. Olin melkoisen hyvä, etenkin lypsämään!

Jesse ei rohkaisuista huolimatta uskaltanut taputtaa mitään eläintä. Kun kerroin, että hankin joskus vielä lemmikiksi vanhan lehmän, niin tämä totesi, ettei uskalla tulla meille sitten enää ikinä.

Miehen sisko osti Lyytille kirpparilta hyppykiikun, ihanan!

PS. Olisiko kenelläkään myydä Metsolan vihreää harsoa? Niitä ei vissiin enää missään oikein myydä, en ainakaan ole löytänyt. Saa olla kulunutkin, kunhan ei ihan retuinen!

Hetki hoitopöydällä

Vaikka olisi miten kiireinen päivä, niin ainakin yksi vaipanvaihtoheki hoitopöydällä venytetään pitkäksi äitin ja Lyytin juttutuokioksi. Lyyti viihtyy ilman vaippaa, katselee ympärillä olevia värejä (eli pöydällä lojuvia likaisia vaatteita) ja pyykkinarua, sekä juttelee äidille.

Lopuksi äiti syö aamulla leivottua peruna-bataattirieskaa.

Myös mahallaan olemista harjoitellaan päivittäin, mutta se ei Lyytiä kiinnosta.

Matto ja kumppanit

Kävimme hakemassa Kontista lastenhuoneeseen maton. Jesse tulee meille pian viikoksi, enkä halunnut että toinen joutuu leikkimään paljaalla lattialla. Varsinkaan, kun täällä ei vielä(kään!) ole lämmitykset päällä. Haaveissa oli ruskeansävyinen keltaisella ja oranssilla höystettynä, mutta sellaista ei ollut. Tämä oli kaikkein kivoin ja onneksemme myös halvin! 9€. Nyt kun huoneessa on noin hailakka matto, se kaipaa mielestäni väriä ja paljon! Ideoita otetaan vastaan. Seinätarrat on mietinnässä ja verhot vaihdan värikkäämpiin, jos sopivat sattuu vastaan.

Tossuja varten ostin nappeja. Pareja on vaikea löytää, mutta muutamille aivan ihanille löytyi! Suurin osa napeista on mustia, mutta suurin osa nappitoiveistakin on mustia, joten hyvä niin :)

Tein Väkerryksiä-blogin Marjuskan kanssa vaihtarit, lapaset saapuivat tänään. Minä virkkaan vastineeksi tossut lauantaina automatkalla. Mennään Pohjanmaalle, anoppi pitää miehelle kolmekymppiset. Minä en leiponut edes kakkua raukalle, mutta eipä me minunkaan kaksikymppisiä reilu vuosi sitten juhlittu, joten tasapeli!

Siedettävä sienihaalari

Ostin netistä vitosella käytetyn 62-senttisen toppahaalarin, kun Lyytillä ei ennestään ollut sopivaa. Kuvauksessa haalari oli "vihreänharmaa" ja siltä se kuvassa näyttikin, mutta kotona näytää kyllä harmillisesti ihan harmaalta! Ja harmaahan on sinisen ohella ehdoton inhokkivärini.

Lisäksi haalarissa oli ruma tekstibrodeeraus edessä ja taskuissa rumat metallinapit.

Brodeerausta peittämään sieni (ruskea Seiskaveikkaa ja valkoinen Ruskovillan hahtuvalankaa) ja napeiksi ruskeat kirpparinapit. Johan koheni! Nyt sanoisin, että haalari on erittäin siedettävä!

Nyt olen vähän kahden vaiheilla, vedänkö ihan överiksi ja koristelen haalarin oikein kunnolla vai jätetäänkö simppeliksi. Tällainen selkeälinjaisuus ei ole ihan minua, mutta toisaalta haalari ei mielestäni mitään tämän kummempaa enää kaipaa. Huppuun voisi kehitellä vielä jotain.

Pöytäliina

Eilisestä pussilakanalöydöstä ompelin pöytäliinan keittiöön, jotta saataisiin syksyksi vähän jotain piristystä sinne. Keittiössä on mielestäni ankeat kaapit, ylemmässä kuvassa näkyykin vähän yhden kaapin reunaa. Ei nyt hirveimmät mahdolliset, mutta tuollaiset perusysärit kuitenkin! Hyi.

Jonkinlaiset vinyylitarraratkaisut saattaisivat piristää keittiötä, esimerkiksi nämä on tosi kivat. Hirmu kalliit vaan. Toisaalta ollaan tuumattu, että asutaan tässä aika kauan, joten mielellään sitä viihtyisyyteen sijoittaa.

Osaisiko joku neuvoa mistä tuollaista vinyylitarraa saisi ihan arkkeina?

Päivän kirput

Joskus lykästää! Alle tunti ja alle 20€, ilman minkäänlaista etsimistä ja penkomista (vaikka sekin on kivaa!). Joka pöydästä nappasin jotakin mitä oon aina halunnut, kaikki sopuhintaan. Osa piti jopa jättää sinne.

pientä ja ihanaa Lyytille

pitsiliina ja pari koria lisää

punaiset essut ja vihreä pussilakana

nalle Jesselle

puinen vetokärry

Mm. tuo vihreä kangas ja puinen kärry on ollut kovastikin hakusessa, myös kypärälakkeja ja villasukkia meillä tarvitaan kipeästi lisää :)

Pöttijätkylä

Meidän Lyyti painaa jo 4655g ja on äitin ja iskän jättipötkylä, eli Pöttijätkylä! Hassua, kun oma tuntuu niin isolta, vaikka eräs ikätoveri (joka oikeastaan on muutaman viikon nuorempi!) painaa jo yli seitsemän kiloa.

Itse olen 1,8 kilon päässä tavoitepainostani ja ajattelin tänään lenkkeillä sen kunniaksi. Normaalistihan en liikuntaa harrasta (siis oikeasti mitään liikuntaa), mutta koira ja vaunut varmaankin arvostaisivat kovasti jos pääsisivät joskus ulos. Painoni on tähän mennessä tippunut mm. syömällä toissapäivänä neljä suklaapatukkaa. Eli ei, en tiedä miten tämä kaikki tapahtui!

Meillä on nyt kirpparipöytä ja menen tänään sitä kohentelemaan ja viemään lisää tavaraa. Joka kerta on pakko ottaa muutama pieni kori, ne on jotenkin näin syksyisin niin vastustamattomia!

Voi itku!

En ole ikinä halunnut mitään niin paljon kuin tätä. Hinta ei kirpaise, mutta postikulut kylläkin. Koko päivä on mennyt miettiessä ostanko vai enkö, mutta ei, en taida ostaa. Kyllä 20 euroa on vain liian kova.

Saa nähdä tuleeko saippuakissa uniini, kuten esimerkiksi tämä:

Kahden viikon unettomien öiden ja painajaisten jälkeen sen lopulta Pelastusarmeijan kirppikseltä hain. Olenkohan ainut joka menettää yöunensa lasikipon takia?

Happamia, sanoi kettu.

Joku esitteli blogissaan rautalankaan pujotettuja pihlajanmarjoja, kuka tunnustaa? Itse en kyseistä blogia löytänyt, vaikka etsin kuinka kauan. Ja joku ihan tuttu blogi se oli, sellainen jota luen... Äh.

(Muoks. Apinalandiahan se!)

Ajattelin joka tapauksessa kokeilla samaa, joten lähdimme eilen pihlajanmetsästykseen koko perheen (okei, ilman kissoja) voimin. Meidän kadun varrella on upeita koristepihlajia, joiden oksat suorastaan notkuvat marjoista, joten suuntasimme metsään suurin odotuksin. Ha! Metsässä ei ollut marjan marjaa. Pihlajia kyllä oli.

Lopulta raa'an etsinnän tuloksena löytyi yksi marjaisa puu, jossa marjat näyttivät tältä:

Ihan kiva, mutta ei ehkä sitä mitä oltiin odotettu. Luovutimme, koukkasimme kirpparille varaamaan itsellemme pöytää ja lähdimme kotia kohti.

Vaan kotimatkallapa aukesi taivas! Silmäilimme lähemmin tienvarsien koristepihlajia ja huomasimme, että ne notkuivat marjoista jo niin, että osa tertuista oli pudonnut maahan! Noukin niitä pitkin kotimatkaa ja johan saatiin marjaa (tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kuvissa on myös ihan vähän oksista tykkäävä Kalle).

Marjoista rupean askartelemaan, kunhan a) Saan nämä kuivattua ja b) Löydän rautalankaa.

Kirpulta kävin nappaamassa muutaman muovisen ruskean kipon meikeilleni, 3 kppaletta maksoi yhteensä 0,20€. Samassa rytäkässä löysin piiiiitkän ruskean pitsisen verhokapan (0,50€) ja (jes!) syystakin itselleni.

Tuollainen harmaanruskea pusakkamallinen, ehkä vähän teini, mutta who cares? Maksoi vain 2€, eli voin hyvällä omallatunnolla ostaa toisenkin syystakin, jos tulee vastaan. Haluaisin polvipituisen vakosamettisen, värillä ei niin väliä. Voishan sitä itsekin ommella.... jos viittis.