Sadepäivien näperryksiä

Tänään kävimme shoppailemassa uuden työpöydän. Tarkoitus oli myydä eteistä rumentava vanha tv-taso ensin pois ja ostaa työpöytä niillä rahoilla, mutta sitten löysin tämän ja pakkohan se oli meille hakea! Pöytä löytyi pelastusarmeijan kirpputorilta hintaan 30€.


Oon vielä vähän hukassa sen kanssa, miten saan kaikki miehen rumat tietokonesysteemit tuohon pöydälle kivan näköisesti, mutta aika näyttää... Pääasia on, että meillä on nyt työpöytä ja se on noin upea!

En ole antanut itselleni lupaa aloittaa uusia käsitöitä, joihin pitäisi hankkia mitään materiaaleja. Eli joko vanhoja valmiiksi, tai sitten värkätään jämämateriaaleista. Valitsin jälkimmäisen ja näin syntyivät vauvalle turvakaukaloon unihevoset, sekä näiden ystävä iloinen porkkana! Iloinen porkkana tosin taitaa päästä ilahduttamaan meitä hoitopöydän ylle, eikä turvakaukaloon. Ompelin nämä käsin, koska halusin näpertää sohvalla telkkaria katsoen. Täytteenä on langanpäitä ja kangasroskaa, ynnä muuta mukavaa.


Samassa rytäkässä muotoutui turvakaukalon alareuna tällaiseksi. Kaksi kukkaa oli kuvanottohetkellä vielä irti, mutta malttamaton kun olin...


Miehen poika on äitinsä kanssa täälläpäin häissä ja potsu tulee meille yöksi, niin saa äitinsä juhlia rauhassa. Kokkaillaan illalla yhdessä juustohampurilaisia ja aamupalaksi on lättyjä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Turvakaukalo

Meidän turvakaukalo on ruma. Se on ehjä ja siisti, mutta ihan järkyttävän näköinen, joten ompelin sille uuden päällisen. Vieläkään kaukalo ei ole nätti, mutta nätimpi kuin ennen!

Tarkoitus oli ottaa inhorealistinen ennen-kuva, mutta unohdin. Vanhasta päällisestä löytyi kuitenkin yksi lähikuva, tässä vähän viitettä siitä, mistä lähdettiin. Olen varmaan joskus maininnut, että inhoan sinistä väriä ja koirakuoseja. No, tässäpä on sinisiä koiria. Voi puistatus. Sen lisäksi, että kangas oli ruma, se oli todella nuhjuinen.


Uuden päällisen ompelin vanhan päälle, koska uusi kangas itsekseen olisi ollut aivan liian ohut. Tarkoitus oli kiinnittää uudet palat nuppineuloilla huolellisesti vanhaan ja surautella ne ompelukoneella kiinni toisiinsa. Ehdin ommella kymmenen senttiä, ennen kuin neula katkesi. Joo, olihan se ompelus vähän paksu... Asettelin päälliset sitten kaukaloon ja ompelin ne käsin. Nyt se ainakin istuu hyvin!


Ensimmäisen pitsipyörylän virkkasin peittämään reikää kankaassa, mutta se oli niin yksinäinen, että virkkasin pari lisää. Saa nähdä, paljonko saan niitä aikaiseksi. Harkinnassa olisi peittää koko alareuna pitsikukilla. Ylös en niitä viitsi laittaa, etteivät hiestä vauvan kasvoja tai käsiä.


Virkkailen vielä kahvaan päällistä, katsotaan tuleeko tuosta ihan hölmön näköinen.

Huomenna olisi suomen kirjallisuuden pääsykoe, joka kestää vaastimattomat neljä tuntia. Voi olla, että luovutan aika pian. En ole lukenut tarpeeksi, joten turhaan istuisin siellä kärsimässä kun joka paikkaan sattuu. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, millainen se koe on!

Neuvolakortin uusi ilme

Neuvolakortin uudet kannet on olleet mulla "tee nämä" -listalla jo kauan. Ryhdyin jos kerran toimeen, mutta sitten iski ahdistus, kun en ilman ohjetta oikein keksinyt minkälaiset olisivat järkevät. Yllättävän hankalaa on siis taskun ompeleminen parille pahvinpalalle.

Onnekseni oli Hippu ommellut tällaiset kauniit kannet ja samalla linkittänyt ohjeen, joka löytyy Villapata Kiehuu -blogista. Iso kiitos sekä ohjeen linkittäjälle, että tekijälle!

Omista kuoristani ei tulleet kauhean hienot, mutta kivemmat nämä on kuin ne neuvolan muovikuoret :) Tämä oli kyllä viimeinen kerta kun ompelen flunssassa, ei oikein ajatus kulkenut...

Kettulankaa

Kauhea flunssa vie kaikki voimat. Tekisi mieli tehdä kaikenlaista, mutten jaksa mitään. En jaksaisi edes vain olla.


Eilen asennettiin miehen kanssa hoitopöydän ylle vihdoinkin kaksi hyllyä, jotka ovat odotelleet kiinnittämistä jo kuukausia. Nostelin vauvan tavaroita hyllyille ja innostuin hakemaan kaupasta kaikkea pientä tarpeellista, jotka mulla on ollut aikeissa hankkia "sitten joskus". Nyt on paha enää kauheasti lykätä, kun saatetaan joutua jo ensi viikolla käynnistykseen. Sain tänään äitiyspolilta yhteenvedon lääkärin päätelmistä ja ilmeisesti synnytys siis käynnistetään, jos kasvu on taas seuraavaan ultraan mennessä hidastunut.


Vahoja käsitöitä on niin paljon kesken, että aloitinpas taas uuden! Tällä kertaa olin järkevä ja rupesin virkkaamaan pikkuista takkia "kettulangasta" (mulle tulee väristä mieleen punakettu!), jota sain useamman kerän joskus yläasteella. Olen siitä aina välillä innostunut neulomaan lapasia tai sukkia, mutta ovat aina jääneet parittomiksi. Nyt olen purkanut näitä parittomia tätä takkia varten. Saanpas vihdoinkin ne pois lankalaatikosta pyörimästä ja jotain kivaa tilalle (kunhan vaan ei jää tämäkin kesken!).

Vielä kun saisi tämän flunssan manattua pois. Koko ajan vaan pahenee ja tänään ehti iskeä jo pieni paniikki, että entä jos joudun käynnistettäväksi hirveässä räkätaudissa :) Mutta eiköhän tästä viikossa parane.

Pikkuisen tytön kuulumisia

Eilen vierailin taas mahan kanssa äitiyspolilla. Uuden ultramme tuomio oli se, että painoa on tällä hetkellä 2100g. Todellinen minivauva siis tulossa ja kasvu harmittavasti hiipuu koko ajan. 1.6. menemme uuteen ultraan ja jos kasvu on edelleen hidastunut, niin lääkärit miettivät mitä tehdään (ei mitään hajua, mitkä ne vaihtoehdot ovat). Onneksi ollaan kuitenkin sellaisissa mitoissa ja hyvillä viikoilla (ylihuomenna täysiaikaisia) jo, että vauvan on turvallista syntyä.

Eilen koitettiin miehen kanssa kuvata mahaa ja Ailia, ikään kuin havainnollistaaksemme, kuinka pieni meidän vauva on. Aili on ihan pikkuinen, vain 2400g, mutta onnistui näyttämään kaikissa kuvissa tosi isolta, joten hieno havainnollistamisidea vähän epäonnistui :)


Tänään pitäisi kiinnittää hyllyt hoitopöydän ylle. En olisi ikinä uskonut, että tuollaisten hyllynkannattimien löytäminen voisi olla niin vaikeaa, vaikka ainut kriteeri oli se, että olisivat metallisia. Kävin ainakin kuudessa paikassa ennen Clas Ohlsonia, jossa nämä lopulta maksoivat vain 2,50€/kpl! Löysin monista paikoista joko liian isoja tai puisia, jotka saattoivat maksaa jopa liki 20€/kpl ja olin varautunut jo pahimpaan.

En malttaisi odottaa, että pääsen järjestelemään hyllyille vauvan tavaroita ja leluja!

Vauvan sänkykin tulee pian, äiti on maalannut vanhan valkoisen pinnasänkyni tosiaan keltaiseksi (olen tästä joskus aiemminkin maininnut) ja lähettää sen, kun se on kuivunut. Kirpparilta löytämästäni ruskeasta päiväpeitteestä tulee reunasuojus.

Tyttölupauksen jälkeen myös kaikki tyttömäiset asiat on ruvenneet salakavalasti viehättämään, odotan kauhulla sitä päivää, kun löydän itseni ostelemasta pelkkiä vaaleanpunaisia rimpsuvaatteita ihan onnessani. Koitan kuitenkin itse pysyä lempiväreissäni, uskon että me saadaan lahjaksi ihan tarpeeksi noita rimpsyhärpäkkeitä :)

Se on taas viikonloppu, hyvää sellaista kaikille! Meillä on tänään pitsa- ja karkkipäivä ja huomenna miehen vanhemmat tulevat kylään ja poitsu lähtee heidän kyydillään takasin äidilleen. Mulla alkaa viimeinen rutistus, perjantaina olisi vielä ne suomen kirjallisuuden pääsykokeet! Toivottavasti pääsen sinne, lääkäri uhkaili, että tässä lähdetään pian synnyttämään :)

Helmiä!

Olen seuraillut, kuinka helmien hinta kirpputoreilla on alkanut pikkuhiljaa nousta pilviin. Muovisista helmistä saa maksaa kirpparilla melkein uusien hinnan, puisista puhumattakaan. Joitakin kivoja löytöjä olen tehnyt halvalla, mutta nyt olen innostunut tekemään näitä myös itse.

Oikeastaan en edes käytä helmiä, vaikka olen niitä hamstraillut itselleni, mutta tykkään ripustaa niitä esille. Ne ovat kauniita! Ja ehkä saan lapsen, joka tykkää niitä käyttää.


Virkkaaminen oli sekä koukuttavaa, että puuduttavaa. Yksittäisen helmen virkkaa niin nopeasti, että on melkein pakko tehdä vielä yksi ja sitten vielä yksi... Kuitenkin kokonaisen korun virkkaamiseen sarjana menee kauan ja se todella syö sormia!

Virkatun helmen ohje: Vikka kolme ketjusilmukkaa ja yhdistä rinkulaksi. Virkkaa rinkulaan 6 kiinteää silmukkaa ja näihin kuhunkin kaksi, eli toisen kierroksen jälkeen silmukoita on 12. Virkkaa kolme kierrosta ilman lisäyksiä. Täytä helmi (parhaiten toimii kangas, itselläni oli tätä varten pussillinen ompeluksista jäänyttä kangasroskaa. Myös vanhat langanpäät käyvät, vanu tahtoo pursuta rei'istä ulos) napakasti, siis niin paljon täytettä kuin vaan saat mahtumaan. Jatka virkkaamalla vain joka toinen silmukka (erittäin tiukasti, ettei jää reikiä. Tämä on se osa, joka syö sormia), kunnes silmukoita ei enää ole. Päättele langanpäät.

Huovuttaminen on siitä mukavaa, että sitä saa tehdä seisten. Mulla siis kipeytyy nykyään selkä aika helposti istumisesta, joten käyn kipeytyessäni kylppärissä huovuttamassa aina seisten pari helmeä ja selkäkipu on hetkeksi ohi! Ja huopahelmiä syntyy vinot pinot lähes huomaamatta!


Yksi ohje, johon olen aivan umpirakastunut, löytyy Strömsön ohjearkistosta täältä. En ole kuitenkaan päässyt kokeilemaan sitä, sillä helmet neuvotaan lakkaamaan, eikä mulla ole askartelulakkaa (eikä mitään muutakaan lakkaa. Täysin vieraita mulle noi lakat!)


Ihania hellepäiviä kaikille!

Tavallinen päivä

Tänään, ihan tavallisena päivänä on paistettu lättyjä (huomaatteko, kuinka olen rakastunut uusiin lautasiini? Ne on kaikissa mun ruokakuvissa nykyään!), leivottu sämpylää, silitetty pyykkiä, siivottu ja käyty kirjastossa (minä olisin halunnut lainata Aino-kirjoja, Pupu Tupunaa, Pekka Töpöhäntää ja Minttu-kirjoja. Poika halusi Shrekin keittokirjan). Ja kaupassa ja leikkikentällä. Tavallinen päivä alkoi puoli seitsemältä nenäverenvuodolla ja siihen on sisältynyt myös harmitusta, kun iskä ei jaksanutkaan heti töistä tultuaan pelata ja lähteä ulos. Kissa kun on kuulemma valvottanut miestä koko yön. Me ollaan kyllä pojan kanssa nukuttu ihan hyvin.


Eilen illalla toteutin pitkäaikaisen unelmani ja kävin penkomassa iltakävelyn lomassa roskalavaa. Ensimmäinen kerta, kun moinen sattui kohdalle niin, että aika ja paikka oli sopiva penkomiselle. Mukaan lähti valtava taulunkehys, en vielä ole keksinyt mitä sen kanssa teen.


Rakastan tavallisia päiviä.

Uusi hame

Mies ei ole ikinä paikalla kun tarvitsisin kuvaamaan, mutta onneksi se onnistuu näin itsekin. Ei ehkä yhtä laadukasta jälkeä, mutta jälkeä kuitenkin! Ekassa kuvassa vähän paremmin tuota hametta, joka oli siis pöytäliina. Leikkasin reiän keskelle ja ompelin kuminauhakujan (tosi epäsiististi). Taidan kyllä purkaa koko homman ja tehdä kunnon laskokset ja resorin, mutta tällä mennään niin kauan kun mulla on tää maha. Kuminauha on niin mukavan rento.

Toinen kuva on ihan vain fiilistelyä, kun onnistuin mahtumaan mun peruskoulun päättäjäismekkoon! Ei tarvi välttämättä lähteä kesämekkokaupoille, vaan voin käyttää tätä!


Eilen mies oli taas keikkailemassa ja meillä oli karkki- & elokuvailta pojan kanssa. Ennen jokaista aakkoskarkkia pojalle piti kertoa, keiden kaikkien tuttujen nimessä kyseinen kirjain on.

Hellepäiviä

Eivät turhaan säätiedotuksissa kehuneet, kyllä nyt on lämmin.

Miehen poika on meillä viikon (tai tarkemmin laskimme, että peräti yhdeksän yötä) ja me nautitaan hyvistä ilmoista olemalla mahdollisimman paljon ulkona. Eilen lähdettiin puoli yhdeksältä kauppaan ja jäätiin vielä iltakävelylle, kun oli vielä valoisaa. Kotiin päästessä meinasi kauheasti väsyttää ja kiukuttaa, mutta pitää sitä joskus vähän saada valvoa.


Tänään käytiin piknikillä. Ulkona oli ehkä vähän turhan kuuma syödä, mutta eipä sisälläkään sen viileämpää ole. Piknikkiä varten ompelin vanhasta pöytäliinasta hameen. Koitan kuvata sen paremmin myöhemmin, tältä reissulta ei yhtään edustavaa kuvaa jäänyt käteen. Mä olen helteen ansiosta niin turvoksissa, että ei huvita hirveästi kuviin tunkeakaan.

Äkillinen kirjomisinnostus

Eilen eksyin taas yhteen upeaakin upeampaan blogiin (tänne) ja hirvittävä kirjomisinto iski. Kirjominen on käynyt aikaisemminkin mielessä, mutta oikeasti olen harrastanut sitä viimeksi ala-asteella. Ajattelin tehdä laukun, mutta saa nähdä, mitä tästä nyt tulee... Materiaaleja ainakin löytyy, kaikki vanhat jämät on näin helppo yhdistää kauniisti!


Kävijälaskurin asennettuani olen laskeskellut, että täällä käy noin 10-20 lukijaa päivässä. Ihanaa ja lämmintä viikonloppua teille kaikille!

Pyhäpäivä

Viikkoja on nyt 35+4, ensi viikon sunnuntaina ollaan täysiaikaisia. Tosin kaikki (minä itse mukaan lukien) ovat ennustaneet, että ainakin viikon verran menee yli lasketun ajan. Saa mennäkin, pitäähän toisen ehtiä rauhassa kasvaa.



Ulkona näyttää jo melkein kesältä. Olin toivonut, että ehdittäisiin tänään kävelylle, mutta mies karkasi omiin harrastuksiinsa ja tulee vasta illalla. Minä olen siivonnut. Kylpyhuoneenkin, vaikka inhoan niiden puhdistusaineiden hajuja. Oli pakko pyyhkiä mäntysuovalla kaikki vielä uudestaan, mutta ei se kemikaalien haju kokonaan lähtenyt.

Miehen poika tulee huomenna meille viikoksi. Aiotaan olla paljon pihalla ja käydä ostamassa pojalle pyörä. Iltaisin teen meille juhlavia iltapaloja, muotoilen leipiä piparkakkumuoteilla ja leikkaan vihanneksia ja hedelmiä tikuiksi. Yksi harvoja minun ja pojan yhteisiä juttuja ja saa aina hyvälle tuulelle.


Tylsiä hetkiä on paljon, koitan täyttää niitä askartelemalla kotiin vähän lisää väriä. En tokikaan valita, äitiyslomailu on ihanaa ja olo on hyvä, mutta turhautuminen iskee kyllä päivittäin.

Parvekkeen sankarit

Tiskirätin malliksi valikoitui tällainen. Eli helmineuletta ja virkattuja simpukoita reunaan. Neuloin kaksinkertaisella, mutta virkkasin yksinkertaisella, jottei tulisi liian jämäkkä reuna. Lanka on oikeasti paljon vihertävämmän turkoosia, eikä sinistä, mutta kamera ei välittänyt tehdä yhteistyötä. Kai ne oikeat sävyt sieltä löytyisi jos osaisi kameraa säädellä, mutta en ole kauheasti tuohon järkkärin sielunmaisemaan tutustunut.

Lankaa kului yllättävän vähän, noista keristähän tulee oikein kunnon kasa rättejä!


Parvekkeella on lämmin ja me viihdytään tänään kyllä koko päivä siellä. Voiko olla parempaa aikaa äitiyslomalle kuin tämä loppukevät!

Pahvipuutarhassa itää retiisit, keltaisessa purkissa ruukkusalaatti. Eniten odotan, että pinaatti lähtisi kasvamaan, mutta vielä ei näy eikä kuulu.