Lundia

Muistan jo jostain todella varhaisesta lapsuudestani viehätykseni mummolassa olevaan Lundian kirjahyllykokonaisuuteen. Vähän aikaa sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin oman pikku-Lundian. Kävimme kirpparilla katsomassa oikeastaan isompaa, mutta se oli miehen mielestä liian iso. Hän lupasi, että kun pienempi joskus löytyy, niin ostetaan se. Kävelimme kymmenisen metriä kirpparilla eteenpäin ja löysimme sen. Ei tarvinut kauaa odotella!

Kotona mies muistutti, että minähän vihaan puunvärisiä huonekaluja. No joo, niin vihaankin. Melkein kaikkia!

Jotta elämästä ei tulisi liian tylsää ja jämälankakin joskus loppuisi, alkoitin peittoprojektin myös makkariin. Saa nähdä kuinka tämä lähtee etenemään.

Maanantain jutut

Sinne meni olohuoneen puuverhot, toivotan onnellisena tervetulleiksi uudet räsymattomme! Mies olisi tykännyt enemmän noista puisista, mutta sillä onkin huono maku (no okei, tykkäsin minäkin, mutta olen katselin noita jo komannen asunnon olohuoneessa, Pakko saada jotain muutosta välillä!).

Koska innostuin uusista verhoista vähän, niin saatoin ehkä yötä vasten pikkuisen ruveta siirtelemään huonekalujakin. Toivottavasti naapurit eivät häiriintyneet.

Verhojen kohdistamisesta jäi 12cm leveä kaistale. Ompelin muutaman hernepussin (Lyyti tykkäsi), joista tuli hassun pieniä. Meinasin surauttaa pusseiksi koko kaistaleen, mutta säästelen sitä vielä hetken siltä varalta että keksin muuta.

Hernepussit ovat olleet ikuisella meinauslistalla ja kun sain niitä muutaman aikaan, niin poimin listalta myös toisen homman, pannunalusen. Virkkailin sen temponjämistä. Olen haaveillut juuri tällaisesta, mutta jotenkin ei ole muka ikinä ollut aikaa tehdä.

Jämälankoja tuhoilen myös tänne. Laskeskelin, että noin 150 neliöä on vielä kokonaan virkkaamatta, eli ei mikään mahdoton urakka! Eilen vaihteeksi ompelin valmiita toisiinsa. Piti ottaa ennen - jälkeen -kuvat, mutta illemmalla (yömmällä) oli liian hämärää.

Mallailin peitonraakietta Jessen (tulevaan) sänkyyn ennen nukkumaanmenoa ja siitä on tulossa juuri sopivan kokoinen! Oi onnea!

Ostin Jessen sänkyyn Ikeasta vuodekatoksen luomaan vähän tunnelmaa lastenhuoneeseen. Mielestäni se kaipaa vielä jotain, pillihimmeli voisi olla aika upea!

Kun Lyyti joskus isona siirtyy Jessen sänkyyn nukkumaan, saa Jesse meidän vanhan metallirunkoisen. Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että saan siihen mennessä virkattua siihen päiväpeitteen. Isoäidin neliöitä tarvitaan viitisen sataa, mutta onneksi mulla on aikaa. Ja taatusti riittävästi jämälankaa!

Lyytin uusi liivi ja muutama kirpparilöytö

Vaihdoimme asunnossamme järjestystä. Lyytin sänky muutti lastenhuoneeseen, vierassänky taas sieltä olohuoneeseen ja työpöytä vierassängyn tieltä makkariin. Olohuone on aivan uskomattoman tilavan tuntuinen nyt, samoin lastenhuone. Makuuhuone ei, mutta kukapa sitä ylimääräistä tilaa tarvitseekaan nukkuessaan ja tässä tietokoneella istuessaan.

Temposta virkkailin Lyytille liivin. AnniP on virkannut myös keltaisia liivejä, tosin umpinaisia. Minä tein avonaisen, ettei olisi pienelle liian tukala. Omasta päästä kolmena kappaleena ja yllättävän sopiva tuosta tuli, kun en pahemmin mallaillut käyttäjää vasten tehdessäni.

Pikakierroksella kirpparilta löytyi lisää legoja. Meillä alkaa olla näitä jo paljon! Palikoita ei ennestään ollutkaan, mutta nyt niitä saatiinkin heti kerralla kymmenisen kappaletta. Mikko Mallikas on yksi meidän lemppareista, joten Milla-kirja oli myös hyvä löytö.

Kaksi lasista kukkalautasta olivat aivan liikuttavan ihania, sopivat täydellisesti anopin antamien kulhojen seuraksi. Tällaisista välikokoisista tarjoiluastioista meillä onkin ollut pulaa. Aina kaikki on pöydässä tarjolla liian isoissa tai liian pienissä astioissa.

Ailin mielestä paras kirpparilöytö oli lautasten suojana ollut sanomalehti.

Lisää ihania aarteita

SNY:ni lähetti tällä kertaa ihania Red Heartin ekopuuvillalankoja, joita olenkin hyypistellyt kaupassa jo pitkään, mutten ole keksinyt mitä niistä tekisi. Lisäksi sain ruususaippuan (jota kukaan ei saa meillä käyttää, ettei se kulu!) ja neularasian. Yksi tuollainen neularasia minulla onkin ennestään ja olen kovasti kaipaillut toista johon saisin laittaa talteen silmukkamerkit, jotka SNY:ltäni sain.

Nyt kun sain  langan, keksin heti mitä siitä teen. Nimittäin säilytyskoreja! Näitä tarvitaan aina. Yhdestä kerästä tulee tämän kokoinen. Isompaa ei näin ohuesta langasta varmaan kannatakaan tehdä että kori pysyy tarpeeksi jämäkkänä. Koukku oli 3,5mm.

Taavin peitto

Teen isoäidin neliöitä aina kun kaikki muut käsityöt maistuvat puulta. Tällä kertaa neliöistä valmistui Lyytin Taavi-nukelle peitto. Taavin on isomummu isille joskus ommellut. Tarkoituksena olisi ommella peiton kaveriksi myös tyyny ja nukelle joitakin uusia vaatteita. Saa nähdä milloin inspiraatio iskee.

Lankoina kaikki turhaakin turhemmat jämälangat. Niitä riittää!

Kaulaliina ja lapaset

Minun oli tarkoitus kuvata meidän isänpäiväaamu (eli -iltapäivä, minä heräsin puoli yhdeltätoista ja mies yhdeltä). Meillä oli kuitenkin niin kiire syödä kaikki herkut, että ei siinä mitään kameraa ehtinyt ajatella!

Tällainen valmistui eilen, kaulaliina pikkusiskolle joululahjaksi. Ajattelin ensin pitää Saran lahjat salaisuutena kun äitikin täällä blogissa käy, mutta koska niitä on niin monta (olen myös Saran kummi), niin jos nyt yhden näyttäisi :)

Isoäidin neliöistä virkkalin suurimman osan jo joskus keväällä, kun yritin keventää jämälankavarastoja. Yhtä lukuunottamatta kaikki langat ovat Novitan Rose mohairia. Jotain peittoa kai näistä kaavailin, mutta päätyivät nyt kaulahuiviksi.

Lapaset ovat myöskin jämälankaprojekti, tällä kertaa Temposta. Nämä tulevat joululahjaksi veljelleni Eetulle.

Siedettävä sienihaalari

Ostin netistä vitosella käytetyn 62-senttisen toppahaalarin, kun Lyytillä ei ennestään ollut sopivaa. Kuvauksessa haalari oli "vihreänharmaa" ja siltä se kuvassa näyttikin, mutta kotona näytää kyllä harmillisesti ihan harmaalta! Ja harmaahan on sinisen ohella ehdoton inhokkivärini.

Lisäksi haalarissa oli ruma tekstibrodeeraus edessä ja taskuissa rumat metallinapit.

Brodeerausta peittämään sieni (ruskea Seiskaveikkaa ja valkoinen Ruskovillan hahtuvalankaa) ja napeiksi ruskeat kirpparinapit. Johan koheni! Nyt sanoisin, että haalari on erittäin siedettävä!

Nyt olen vähän kahden vaiheilla, vedänkö ihan överiksi ja koristelen haalarin oikein kunnolla vai jätetäänkö simppeliksi. Tällainen selkeälinjaisuus ei ole ihan minua, mutta toisaalta haalari ei mielestäni mitään tämän kummempaa enää kaipaa. Huppuun voisi kehitellä vielä jotain.

Jotain pientä

Näitä pieniä juttuja ei tule ikinä kuvattua ja esiteltyä. Tässä kuitenkin muutama. Toisen tuttiketjun virkkasin kuukausi takaperin ja toisen tänään. Keltainen on sympaattisen rosoinen, lanka on palvellut tätä ennen monessa neuleessa, jotka ovat aina syystä tai toisesta saaneet purkutuomion.

Klipsut henkseleistä, jotka mies on saanut joskus työpaikalta joululahjaksi. Mustat kuminauhaiset, joihin oli painettu koko matkalle vuosilukua 2000. Liekö tarpeen sanoakaan, että näitä milleniumhenkseleitä ei ole koskaan käytetty...

Pikkusukat Lyytille. Näitä tarvitaan nyt kun meillä ei ole vielä lämmitykset päällä. Sisälläkin saa olli villasukat koko ajan. Ja sehän ei haittaa, sillä minä tykkään villasukista!

Itselle en tykkää sukkia tehdä, mutta Lyytille voisi vielä muutamat tekaista. Minä tassuttelen mielummin tossuissa tai mummon kutomissa sukissa :) Myös tumppuja pitäisi tehdä, yksi pariton tuolla odotteleekin jo pariaan.

Olen myös taas shoppaillut ihan vähän. Tämä paita suorastaan huusi päästä meille! Iso kiitos Retrokkaan Jennylle, joka paidan on tehnyt!

Paidan koko oli 3-6kk, mutta koska Lyyti vastaa kooltaan noin kuukauden ikäistä, on paita vielä liian iso käyettäväksi. Noh, me kyllä jaksetaan odottaa!