Prinsessa ja herne

Lyytin uusi liivi ja muutama kirpparilöytö

Vaihdoimme asunnossamme järjestystä. Lyytin sänky muutti lastenhuoneeseen, vierassänky taas sieltä olohuoneeseen ja työpöytä vierassängyn tieltä makkariin. Olohuone on aivan uskomattoman tilavan tuntuinen nyt, samoin lastenhuone. Makuuhuone ei, mutta kukapa sitä ylimääräistä tilaa tarvitseekaan nukkuessaan ja tässä tietokoneella istuessaan.

Temposta virkkailin Lyytille liivin. AnniP on virkannut myös keltaisia liivejä, tosin umpinaisia. Minä tein avonaisen, ettei olisi pienelle liian tukala. Omasta päästä kolmena kappaleena ja yllättävän sopiva tuosta tuli, kun en pahemmin mallaillut käyttäjää vasten tehdessäni.

Pikakierroksella kirpparilta löytyi lisää legoja. Meillä alkaa olla näitä jo paljon! Palikoita ei ennestään ollutkaan, mutta nyt niitä saatiinkin heti kerralla kymmenisen kappaletta. Mikko Mallikas on yksi meidän lemppareista, joten Milla-kirja oli myös hyvä löytö.

Kaksi lasista kukkalautasta olivat aivan liikuttavan ihania, sopivat täydellisesti anopin antamien kulhojen seuraksi. Tällaisista välikokoisista tarjoiluastioista meillä onkin ollut pulaa. Aina kaikki on pöydässä tarjolla liian isoissa tai liian pienissä astioissa.

Ailin mielestä paras kirpparilöytö oli lautasten suojana ollut sanomalehti.

Laukkukissa

Aili se viihtyy meidän matkalaukussa minun ja Lyytin ulkovaatteiden seassa. Ja mikäs se onkaan ollessa, on varmasti lämmin paikka nukkua.

Kallelle riittää pöytäpaikka. Onhan siinä sentään miehinen pitsiliina alustana.

Ompelen täällä vaippoja miehen vanhoista fleecetakeista ja t-paidoista. Toiveena olisi saada nollakustannuksilla ihanan pehmoisia vaippoja Lyytille. Vähän hermoja jo raastaa tämä homma, minä kun en tahdo jaksaa keskittyä ompelukoneen vaatimalla tavalla... :)

Ihan mieletön kissapläjäys

Pikkukissa Aili (eli Lilli) on kaksivuotias ja äidin oma kulta Kalle taasen kolme. Kissat ovat sisaruksia peräkkäisistä pentueista.

Kalle tykkää sijaita ihmisen kannalta hankalissa paikoissa.

Aili taas ihan vaan typerissä paikoissa...

Parhaiten typerykset viihtyvät kuitenkin yhdessä!

Vähän väsynyt meininki täällä, venähti eiliset leipomiset aika pitkälle yöhön. Mutta nyt on kuulkaas sämpylää!

Happamia, sanoi kettu.

Joku esitteli blogissaan rautalankaan pujotettuja pihlajanmarjoja, kuka tunnustaa? Itse en kyseistä blogia löytänyt, vaikka etsin kuinka kauan. Ja joku ihan tuttu blogi se oli, sellainen jota luen... Äh.

(Muoks. Apinalandiahan se!)

Ajattelin joka tapauksessa kokeilla samaa, joten lähdimme eilen pihlajanmetsästykseen koko perheen (okei, ilman kissoja) voimin. Meidän kadun varrella on upeita koristepihlajia, joiden oksat suorastaan notkuvat marjoista, joten suuntasimme metsään suurin odotuksin. Ha! Metsässä ei ollut marjan marjaa. Pihlajia kyllä oli.

Lopulta raa'an etsinnän tuloksena löytyi yksi marjaisa puu, jossa marjat näyttivät tältä:

Ihan kiva, mutta ei ehkä sitä mitä oltiin odotettu. Luovutimme, koukkasimme kirpparille varaamaan itsellemme pöytää ja lähdimme kotia kohti.

Vaan kotimatkallapa aukesi taivas! Silmäilimme lähemmin tienvarsien koristepihlajia ja huomasimme, että ne notkuivat marjoista jo niin, että osa tertuista oli pudonnut maahan! Noukin niitä pitkin kotimatkaa ja johan saatiin marjaa (tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kuvissa on myös ihan vähän oksista tykkäävä Kalle).

Marjoista rupean askartelemaan, kunhan a) Saan nämä kuivattua ja b) Löydän rautalankaa.

Kirpulta kävin nappaamassa muutaman muovisen ruskean kipon meikeilleni, 3 kppaletta maksoi yhteensä 0,20€. Samassa rytäkässä löysin piiiiitkän ruskean pitsisen verhokapan (0,50€) ja (jes!) syystakin itselleni.

Tuollainen harmaanruskea pusakkamallinen, ehkä vähän teini, mutta who cares? Maksoi vain 2€, eli voin hyvällä omallatunnolla ostaa toisenkin syystakin, jos tulee vastaan. Haluaisin polvipituisen vakosamettisen, värillä ei niin väliä. Voishan sitä itsekin ommella.... jos viittis.

Syyssäitä ja niitä näitä

Blogi sai syksyisemmän ulkoasun, edellinen alkoi tuntua vähän turhan hailakalta. Aluksi en oikein tästä tykännyt, mutta nyt alkaa silmä tottua!

Kauppareissuilla menee just ja just vielä villainen pupuhaalari, mutta lämpimämpää pitäisi saada jo päälle. Kyllä Lyytillä talvihaalareita on, mutta ne näyttävät kaikki tältä:

Typerykset ovat syyskissoja ja rauhoittuvat yleensä syksyksi. Varsinkin nyt kun luulevat selvästi uuden sängyn olevan heille.

Lastenhuoneeseen tilasin kaksikin julistetta. Esittelen ensi viikolla, kun saapunevat silloin. Sitä odotellessa virittelin Lyytin hoitopöydän ylle tuollaisen pyykkinarun. Tästä tuli ihan kiva, tulee jotenkin mieleen Maikki Harjanteen Minttu-kirjat. Tykkäsin niistä valtavasti pienenä, Mintun äiti näytti ihan minun äidiltäni :D

Leipää

Sain uusia vihreitä kulhoja ja innostuin leipomaan sämpylää ja ruisleipää. Jälkimmäistä ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kilokaupalla kannettiin jauhoja kotiin, mutta uutta leivinpaperia ei muistettu ostaa. Ja ne pakastimessa olevat puuronloput jäi vieläkin sinne, tajusin vasta kun taikina oli valmis. Ihan hyviä tuli, mutta puurolla tulee parempia.

Syöttötuolillekin on löytynyt jo käyttöä. Mustasukkaisena kaverina Kalle haluaa testata ekana kaikki Lyytin uudet jutut. Tällä välin valtasi Aili Kallen aurinkopaikan parvekkeelta.

Unihepat

Ole ommellut illat pieniä uniheppoja. Yksityiskohtien suunnittelu ja ompelu on suhteellisen hidasta. Jokainen on vähän omanlaisensa, enkä haluaisi kahta samanlaista tehdäkään.

Mutta onhan tämä ankaran mukavaa! Paitsi täyttäminen. Se on suoraan sanottuna ihan paskaa. Lähinnä siksi, että täytteenä on langanpäät ja kankaanjämät, joitka pitää aika huolella muotoilla hepan sisään, että tulee siistiä jälkeä. Aika turhauttavaa hommaa, sanon minä.

Koristelu ja kirjominen on ihanaa. Saa löhötä samalla sohvalla telkkarin ääressä ja huikkia miehelle tietokoneelle, että kato mä tein nyt tämmösen eiks oo hieno. Ja aina se sanoo, että on :)

Mulla on täällä näin reipas apulainenkin!

Ja tyytyväinen koekäyttäjä :)