Lampaita ruokkimassa

Tastulan leirintäalueella on tänä kesänä aivan erityisen sosiaalinen lammaskaksikko. Juoksivat määkien vastaan kun menimme tervehtimään. Eemil ei halunnut uimaan, joten ruokimme lampaita sillä aikaa kun muut uivat. Lyytiä lähinnä ihmetytti koko maaseutu. Meidän tytöstä taitaa olla kasvamassa kaupunkilaislapsi, apua!

Lasten kanssa

Tavalliset kotipäivät on kotiäitiydessä parasta. Harmi kun tuo isompi on meillä niin vähän, kyllä Lyytin kanssa kahdestaan oleminen joskus vähän turhauttaa. Lylle kun on niin pieni, ettei voida tehdä vielä juttuja kauheasti yhdessä. Minä teen ja Lyyti tulee mukaan.

Jaan iloa hiuksistani vielä yhden kuvan verran. Vielä välillä hämmästyn kun katson peiliin, mutta eiköhän tässä kohta totu!

Kukin tyylillään

Olen etsinyt jo pitkään itselleni täydellistä laukkua, mutta kuluneiden viikkojen aikana olen onnistunut löytämään niitä vain lapsille. Leijonanmetsästäjän laukku Jesselle, jätskikioskikäyntejä varten siskolle ja virkattu lelukassi Lyytille.

Öäääöäääää!

Otsikko tulee ansimmäisen kuvan ilmeestä. En saanut hymykuvaa, vaikka yritin. Tänään on ollut sellainen päivä, että äiti on ollut vähän väsynyt ja kipeä. Lapsi onneksi hyväntuulinen, koko päivä on mennyt naureskellen. Maistoi tänään ekaa kertaa piiitkään aikaan omppua joka on ollut pannassa aiheuttamansa ihottuman ja mahavaivojen vuoksi. Nyt ei mitään. Jes! Omena oli tosi pop, Lyyti makasi liki tunnin sitä lattialla järsimässä.

Aamulla katsottiin myös kaikki lastenohjelmat vaikka tarkoitus olisi, ettei Lyyti katsoisi televisiota ennn kuin täyttää kolme. Luin artikkelin aiheesta eräällä päiväkodilla töissä ollessani ja vakuutuin siitä, että lapsi ei tarvitse telkkaria. Paitsi tänään.

(Nuken sitteri löytyi kirpparilta eurolla eilen. Olen nähnyt niitä ennenkin, mutten tuollaita perinteistä metallista, vaan muovisia. Ihana!)

Minä söin tänään pitkästä aikaa irtojäätelöä. Otin yhden pallon lakritsaa ja yhden salmiakkia kun en osannut päättää kumpi on parempaa. Syödessäkään asia ei käynyt kovin selvästi ilmi, niin tasaväkisiä on nämä mun jäätelörakkaudet.

Herkkuasiaa!

Kerron nyt lisää herkuista, kun sellaista pyydetiin! Toivon, että huomioitte alkuun yhden asian: Olen to-della huono leipomaan! Mutta näissä minäkin onnistuin.

Keskirivin vuokajutut on kuppijuustokakkuja, ohje on Kinuskikissan. Minulla oli ohjeesta poiketen minttudominoja ja valkosuklaa-limerahkaa. Alariviltä löytyyn kahden värin browniet, joita olikin jo Lyytin minisynttäreillä mummulassa. Anoppi oli onnistunut näissä oikein hyvin, mutta minun omissani keskipalat jäivät liian löllöiksi. Niin myös miehen siskon tekemissä. Miehen sisko oli heittänyt löllöt palat roskiin. Minä söin ne kaikki :D

Ylärivin kookosjutut Ikeasta. Yllättävän hyviä!

Sateenkaarikakussa on kuusi kahden munan kakkupohjaa, ihan elintarvikeväreillä värjäsin. Välissä banaania ja jotain kaupan valmista mangomoussea. Mousse oli aivan tappavan makeaa, mutta sokeriton kermavaahto vähän pelasti ja kakkua kehuttiin kovin.

Käytin nestemäisiä värejä. Ostin sinisen, punaisen ja keltaisen ja tein vihreän ja vaaleanpunaisen sekoittamalla näitä. Alimman pohjan oli tarkoitus olla violetti, mutta jostain syystä siitä tuli vaaleanpunainen... Tein myös oranssin, mutta unohdin sen uuniin ja se vähän... paloi. Kuusi pohjaa oli hyvä määrä, kakusta tuli tosi näyttävä!

Loppu olikin kaupan kamaa: karkkikekesejä, (Jessen pyynnöstä) pipareita, coctailpiirakoita ja popcorneja. Popparit laitoi pahvimukeihin, jotta lapset saivat kannella niitä mukanaan. Ne olivatkin aikamoinen hitti! Näin hirveästi vaivaa ja leikkasin pahvimukeihin pilvireunan, mutta unohdin sitten kuvata ne. No, sain kuitenkin sukulaisilta kehuja, joten todistettavasti ne olivat hienot!

Tänään kävivät viimeiset vieraat. Kiitos Heidille hiustenlaikkuusta!

Myös veljeni kihlattuineen pyörähti toistamiseen. Ovat muuttamassa Tampereelle kunhan löytävät asunnon. Mukavaa, kun veli on Lyytin kummisetäkin!

Juhlat!

Lyyti täytti yksi votta 2.6. Tänään vasta oli sopiva rako juhlille, hienoille sellaiselle! Mukana olivat muun muassa melkein kaikki enot, täti, serkut, vaarit, mummu ja isomummokin!

Kuvat on sekalaisessa järjestyksessä, en nähnyt tarvetta niitä sen kummemmin järjestellä. Juhlat olivat todella onnistuneet. Vieraat tulivat sopivasti hieman eri aikaan, joten hirveää ryystistä ei alussa kahvipöytään tullut. Tarjottavat maistuivat, vaikka olen surkea leipoja. Lapset viihtyivät keskenään, lahjat olivat hienoja ja päivänsankarikin jaksoi olla hereillä vain pienten aamupäikkäreiden voimalla!

Suuri kiitos kaikille, etenkin minun sukulaisilleni jotka ajoivat 300km yksien synttärijuhlien vuoksi.

PS! Miehen sisko pyörähti kesken juhlan Ikeassa. Tilasin pari metriä palloista vahakangasta. Naarmuinen pöytämme kiittää!

Synttärisankari

Meidän Lyyti täytti kesäkuun alussa vuoden! Höveli äiskä on ostanut jo ainakin kaksikymmentä synttärilahjaa... Onneksi Lyyti ei vielä ymmärrä, että ne ovat lahjoja. Jos ensi vuonne ostaisi enää kymmenen ja kolmivuotislahjaksi sitten vakka enää kolme?

Pikkusynttäreitä juhlittiin mummulassa, jonne oli kutsuttu muutama sellainen sukulainen, jotka eivät ikänsä takia jaksa enää meille asti matkustaa. Isommat juhlat ovat ensi lauantaina.

Pienen lapsen kanssa asuminen on hankalaa kun on paljon tavaraa. Yhtäkkiä kaikki hienot hyllyihin asetellut jutut on vedetty alas ja yleensä myös pistetty suuhun. Olen alkanut karsia turhia rönsyjä sisustuksesta ja huomannut, että totisesti vähemmän on enemmän.

Auringon, lehden ja sadepisarat on eteisen liitutaululle taiteillut Jesse. Maalauksessa komeilee meidän oma Sepi-koira. Upeita, eikö?

Ostin Jessen sänkyyn Ikeasta vuodekatoksen luomaan vähän tunnelmaa lastenhuoneeseen. Mielestäni se kaipaa vielä jotain, pillihimmeli voisi olla aika upea!

Kun Lyyti joskus isona siirtyy Jessen sänkyyn nukkumaan, saa Jesse meidän vanhan metallirunkoisen. Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että saan siihen mennessä virkattua siihen päiväpeitteen. Isoäidin neliöitä tarvitaan viitisen sataa, mutta onneksi mulla on aikaa. Ja taatusti riittävästi jämälankaa!