Se on paita!

Kiitos vinkeistänne! Tein ihan kuten neuvoitte, eli aloitin täysin arvottomista materiaaleista. Marimekon paidan olen saanut ystävältäni. Se oli niin kulahtaneessa kunnossa, että sellaisenaan ei olisi enää sopinut käytettäväksi. Hyödynsin kätevänä tyttönä vanhan neppilistan ja surautin Lyytille tällaisen. Olitte ihan oikeassa kaikki; se ei ollut helppoa.

Kaavana oli Hannaliinin suosittelema Papana (Ottobre 4/2010), koska se sattui tulemaan ekana vastaan.

Se on ihan oikea paita, vaikka onkin vähän liian iso eikä niin kauhean kaunis. Käyttöön pääsee silti. Minä teen nyt ainakin toisen koekappaleen (ostin jo kirpparilta materiaalit!) ja harkitsen sitten sitä kankaiden tilaamista.

Maanantain jutut

Sinne meni olohuoneen puuverhot, toivotan onnellisena tervetulleiksi uudet räsymattomme! Mies olisi tykännyt enemmän noista puisista, mutta sillä onkin huono maku (no okei, tykkäsin minäkin, mutta olen katselin noita jo komannen asunnon olohuoneessa, Pakko saada jotain muutosta välillä!).

Koska innostuin uusista verhoista vähän, niin saatoin ehkä yötä vasten pikkuisen ruveta siirtelemään huonekalujakin. Toivottavasti naapurit eivät häiriintyneet.

Verhojen kohdistamisesta jäi 12cm leveä kaistale. Ompelin muutaman hernepussin (Lyyti tykkäsi), joista tuli hassun pieniä. Meinasin surauttaa pusseiksi koko kaistaleen, mutta säästelen sitä vielä hetken siltä varalta että keksin muuta.

Hernepussit ovat olleet ikuisella meinauslistalla ja kun sain niitä muutaman aikaan, niin poimin listalta myös toisen homman, pannunalusen. Virkkailin sen temponjämistä. Olen haaveillut juuri tällaisesta, mutta jotenkin ei ole muka ikinä ollut aikaa tehdä.

Jämälankoja tuhoilen myös tänne. Laskeskelin, että noin 150 neliöä on vielä kokonaan virkkaamatta, eli ei mikään mahdoton urakka! Eilen vaihteeksi ompelin valmiita toisiinsa. Piti ottaa ennen - jälkeen -kuvat, mutta illemmalla (yömmällä) oli liian hämärää.

Mallailin peitonraakietta Jessen (tulevaan) sänkyyn ennen nukkumaanmenoa ja siitä on tulossa juuri sopivan kokoinen! Oi onnea!

Villahousukokeilu

Inhoan ohjeita. En osaa enkä jaksa noudattaa niitä, jollivat satu olemaan yksinkertaisen nerokkaita. Olen jo pitkään halunnut neuloa Lyytille istuvat villahousut, koska villahaalari on vähän turhan reilu vielä ja mukavuudenhaluinen typymme aina ahdistuu kun äiti änkee kamalan villahaalarin ruttuun haalarin alle.

Neuloin eilen tällaiset villahousut! Lankana oli seiskaveikan jämäkerät, neljä pientä palloa sain kulumaan. Tyyliä hain villavaippahousuista, aika pitkälti Villapöpien tyylillä mentiin. Silmukkamäärät ja lisäykset eivät olleet sinnepäinkään, mutta haaraosan ja lahkeet tein samaan tapaan.

Vähän pidemmät olisi saaneet olla vyötäröltä, joten uusiksi menee. Nämä olisi varmasti kertisvaipan kanssa hyvät, mutta meidän jättipepulle ihan liian lyhyet! Aloitin 80 silmukalla ja lisäilin pepun puolelle jonkin verran silmukoita, joten leveys oli kyllä oikein hyvä!

Lahkeista tuli täydelliset, vaikka ihan arpomalla tein. Lopussa joustimeen vaihtaessa huomasin, että toisessa lahkeessa on silmukka enemmän, mutta eipä tuo päällepäin näy. Nyt nämä pitäisi päätellä ja laittaa kaappiin odottamaan muiden pienten vaatteiden kanssa, joita meillä on vähän turhan paljon ottaen huomioon ettei toista vauvaa ole vielä tulossa. Ostin taas nettikirpparilta yhdet 56-senttiset retropotkarit jotka pitää varmaan piilottaa mieheltä ettei tämä ahdistu :D Kauniit lastenvaatteet on vaan niin vastustamattomia!

Tänään saapuivat myös Tirsokkaalta tilaamani vaippakankaat. Tein kivan aloittelijan mokan, enkä tajunnut tilata tarpeeksi tarranauhaa. Laskin että kahdesta puolen metrin palasta tulisi kuusi vaippaa. Tarraa riitti vain neljään, mutta vaippoja sainkin leikattua kahdeksan! No, onneksi tuo tarra on helposti tilattavissa :)

Ompelukone tökki alussa pahasti ja en ole vielä päässyt pitkälle ompelussa. Kyllä on hermoja raastavaa. Aion silti tilata jossain välissä resoria ja trikookangasta ja ommella Lyytille housuja. Vai olisiko tukevan velourin kanssa helpompi aloittaa? Haluaisin oppia ompelemaan niin hyvin, että osaisin ommella Lyytille sadetakin! Sitä pävää odotellessa... :)

Pilvityynyt

Vanhasta päiväpeitosta on riittänyt materiaalia vaikka mihin, nyt siitä tuli näin hieno tyyny! Toinenkin on tuloillaan. Täytteenä vaippaompeluista ylijääneitä vanhoja vaatteita ja ihan vaan vanua.

Lyytin uudet jutut

Marakattimarssin alesta löytyi Lyytille kaksi kappaletta iki-ihania vauvatyynyjä! Lyyti ihastui tyynyn reunassa oleviin terälehtiin niin, että sain kaikessa rauhassa istua aamupäivällä juomassa kahvini kun toinen tutki niitä.

Eilen ompelin syöttötuoliin pehmusteen. Koska olen (syystäkin) epäileväinen omien ompelutaitojeni suhteen, käytin pehmusteen päälliseen vanhan paitani. Kangas on sen verran kulahtanutta, että kauhan siistin näköinen pehmusteesta ei tullut, vaikka siististi ompelinkin (kerrankin!). Näin väliaikaisena se kuitenkin menee mainiosti. Ompelen uuden sitten kun löydän mieleiseni kankaan.

Siivosin vaatekaappini eilen ja poisheitettävää vaatetta tuli kaksi isoa kassillista! Olen säästellyt vuosikaudet kaikkia mahdollisia vaatekappaleita, vaikka useimmat eivät sopisi enää kuin siivousräteiksi. Parempikuntoisista pitäisi keksiä nyt jotain pientä (ja helppoa) ommeltavaa. Lähes jokainen vaate on jollain tapaa vähän rikki, enkä jaksa niitä kirpparia vartenkaan ruveta parsimaan.

Uusi juliste ja muutama vaippaompelus!

Olen armoton Pink Floyd-fani ja haaveillut tästä julisteesta jo muutaman vuoden. Eihän se julisteen tilaaminen netistä hankalaa ole, sen kun tilaa. Jotenkin se on kuitenkin jäänyt mutta nyt vihdoin! Viime viikolla mies sen tilasi Briteistä, tänään saapui.

Mitään muuta kauhen konkreettista täällä ei ole saatu aikaiseksi. Jääpalamuotteja sain tänään vihdoin ostettua ja olen kokkaillut Lyytille soseita pakkaseen. Perunaa ja porkkanaa on jo maisteltukin. Muutaman vaipan olen ommellut, kuten tuossa aikaisemmin mainitsinkin! Kaksi olen saanut valmiiksi asti, yhden pilannut ja loppuihin on kankaat leikattuna valmiiksi. Taskuvaippoja, sisällä miehen vanhoja t-paitoja ja päällä kaksi kerrosta miehen vanhaa fleecetakkia. Kaikki muukin löytyi jo valmiiksi kotoa, eli materiaalikustannukset periaatteessa 0€!

Aika mötkäleitähän nuo vaipat on, mutta tosi pehmeitä ja vaikuttavat hyviltä päällä! Ja kun vaatteet vetää vaipan suojaksi, niin ei se peppu nyt niiiiin leveältä enää näytä...

Lyytin vaatteita on tullut kuvailtua muutenkin niin paljon, että saivat mokomat oman blogin. LYYTIN VAATTEET toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi :)

Pöytäliina

Eilisestä pussilakanalöydöstä ompelin pöytäliinan keittiöön, jotta saataisiin syksyksi vähän jotain piristystä sinne. Keittiössä on mielestäni ankeat kaapit, ylemmässä kuvassa näkyykin vähän yhden kaapin reunaa. Ei nyt hirveimmät mahdolliset, mutta tuollaiset perusysärit kuitenkin! Hyi.

Jonkinlaiset vinyylitarraratkaisut saattaisivat piristää keittiötä, esimerkiksi nämä on tosi kivat. Hirmu kalliit vaan. Toisaalta ollaan tuumattu, että asutaan tässä aika kauan, joten mielellään sitä viihtyisyyteen sijoittaa.

Osaisiko joku neuvoa mistä tuollaista vinyylitarraa saisi ihan arkkeina?

Vaatetta itselle

Vaikka syksyllä tekisi mieli suunnata vaatekaupoille, niin taitaa jäädä tänä(kin :D) vuonna välistä. Jotain perusvaatetta pitää varmaan hankkia jos kirpparilta ei löydy, esim. syystakki ja siistit farkut, kun alkavat edelliset olla niin kulahtaneita. Ja sukkahousuja, ne on melkein pakko ostaa uutena.

Loput syysvaatteet ajattelin kuitenkin tehdä itse tai tuunata vanhoista. Minulla on paljon kulahtaineita vaatteita joita en ole saanut heitettyä pois. Pakkohan ne on ottaa jotenkin uusiokäyttöön kun en saa hankkiuduttua eroon!

Aloitin mahdollisimman helpolla, eli irroitin vanhasta kulahtaneesta hameestani helman ja ompelin Marimekon kankaasta resoriin uuden tilalle. Tykkään todella paljon! Vanhaa helmaa en tosin ole saanut vielä heitettyä pois, siitä tulisi hyvä vuorikangas laukkuun... Pakko varmaan ommella siis seuraavaksi laukku!

Kuvassa on hameelle kaatunut vettä, tuo ei ole siis tahra :)

Mila's daydreamsin innoittamana otin Lyytistä samantyylisen kuvan, valitettavasti meidän neiti ei vaan ole yhtä uninen kuin esikuvansa... "Apua! Hirmuinen kettu!"

Keittiöpyyhkeet

Käsityöblogia taisin alunperin ajatella kun tämän perustin, mutta harvoimpa tulee käsitöitä kuitenkaan blogattua! Nyt kuitenkin jotain pientä sentään :)

Neliön mallisesta pöytäliinasta (jota taisin aiemmin virheellisesti kutsua pyyhkeeksi) valmistui neljä sievää keittiöpyyhettä. Reunapitsit ovat uudet, virkkasin ne ankaralla vimmalla eilen Novitan Kotiväestä. Ihan vieras lanka minulle, mutta tykkäsin kovasti! Ohjekin on novitalainen, täältä reunapitsi nro 3. Sen verran tein muutosta, että virkkasin pitsin yläreunaan vielä rivin kiinteitä silmukoita, jotta pitsi olisi helpompi ommella koneella kiinni.

Minä tykkään kovasti! Meillä on ennestään ihan vaan muutama keittiöpyyhe ja nekin on vanhoja ja rumia. Tarkoitus olisi löytää kirpparilta myös joku kiva ruskeasävyinen vanha liina/pyyhe ja tehdä siitä pyyhkeitä valkoisilla pitseillä.

Unihepat

Ole ommellut illat pieniä uniheppoja. Yksityiskohtien suunnittelu ja ompelu on suhteellisen hidasta. Jokainen on vähän omanlaisensa, enkä haluaisi kahta samanlaista tehdäkään.

Mutta onhan tämä ankaran mukavaa! Paitsi täyttäminen. Se on suoraan sanottuna ihan paskaa. Lähinnä siksi, että täytteenä on langanpäät ja kankaanjämät, joitka pitää aika huolella muotoilla hepan sisään, että tulee siistiä jälkeä. Aika turhauttavaa hommaa, sanon minä.

Koristelu ja kirjominen on ihanaa. Saa löhötä samalla sohvalla telkkarin ääressä ja huikkia miehelle tietokoneelle, että kato mä tein nyt tämmösen eiks oo hieno. Ja aina se sanoo, että on :)

Mulla on täällä näin reipas apulainenkin!

Ja tyytyväinen koekäyttäjä :)

Uniheppoja

Pari päivää olen vain ollut, ollut ja ollut. Ja lukenut Sofi Oksesen Puhdistuksen. En tykännyt.


Pari uniheppa ompelin lisää, ruskea on nuorimmalle veljelleni ja violetti siskolleni, lähtevät tänään postissa.


Kahdelta ultraan seuraamaan vauvan kasvua, en kyllä usko, että on kasvanut kauheasti enää. Kahdella edellisellä kerralla vauva tuntui selvästi mahassa isommalta, mutta kasvu oli ultran mukaan hiipunut. Nyt ei tunnu miltään, eli eteenpäin tuskin on kauheasti menty.

Sadepäivien näperryksiä

Tänään kävimme shoppailemassa uuden työpöydän. Tarkoitus oli myydä eteistä rumentava vanha tv-taso ensin pois ja ostaa työpöytä niillä rahoilla, mutta sitten löysin tämän ja pakkohan se oli meille hakea! Pöytä löytyi pelastusarmeijan kirpputorilta hintaan 30€.


Oon vielä vähän hukassa sen kanssa, miten saan kaikki miehen rumat tietokonesysteemit tuohon pöydälle kivan näköisesti, mutta aika näyttää... Pääasia on, että meillä on nyt työpöytä ja se on noin upea!

En ole antanut itselleni lupaa aloittaa uusia käsitöitä, joihin pitäisi hankkia mitään materiaaleja. Eli joko vanhoja valmiiksi, tai sitten värkätään jämämateriaaleista. Valitsin jälkimmäisen ja näin syntyivät vauvalle turvakaukaloon unihevoset, sekä näiden ystävä iloinen porkkana! Iloinen porkkana tosin taitaa päästä ilahduttamaan meitä hoitopöydän ylle, eikä turvakaukaloon. Ompelin nämä käsin, koska halusin näpertää sohvalla telkkaria katsoen. Täytteenä on langanpäitä ja kangasroskaa, ynnä muuta mukavaa.


Samassa rytäkässä muotoutui turvakaukalon alareuna tällaiseksi. Kaksi kukkaa oli kuvanottohetkellä vielä irti, mutta malttamaton kun olin...


Miehen poika on äitinsä kanssa täälläpäin häissä ja potsu tulee meille yöksi, niin saa äitinsä juhlia rauhassa. Kokkaillaan illalla yhdessä juustohampurilaisia ja aamupalaksi on lättyjä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Turvakaukalo

Meidän turvakaukalo on ruma. Se on ehjä ja siisti, mutta ihan järkyttävän näköinen, joten ompelin sille uuden päällisen. Vieläkään kaukalo ei ole nätti, mutta nätimpi kuin ennen!

Tarkoitus oli ottaa inhorealistinen ennen-kuva, mutta unohdin. Vanhasta päällisestä löytyi kuitenkin yksi lähikuva, tässä vähän viitettä siitä, mistä lähdettiin. Olen varmaan joskus maininnut, että inhoan sinistä väriä ja koirakuoseja. No, tässäpä on sinisiä koiria. Voi puistatus. Sen lisäksi, että kangas oli ruma, se oli todella nuhjuinen.


Uuden päällisen ompelin vanhan päälle, koska uusi kangas itsekseen olisi ollut aivan liian ohut. Tarkoitus oli kiinnittää uudet palat nuppineuloilla huolellisesti vanhaan ja surautella ne ompelukoneella kiinni toisiinsa. Ehdin ommella kymmenen senttiä, ennen kuin neula katkesi. Joo, olihan se ompelus vähän paksu... Asettelin päälliset sitten kaukaloon ja ompelin ne käsin. Nyt se ainakin istuu hyvin!


Ensimmäisen pitsipyörylän virkkasin peittämään reikää kankaassa, mutta se oli niin yksinäinen, että virkkasin pari lisää. Saa nähdä, paljonko saan niitä aikaiseksi. Harkinnassa olisi peittää koko alareuna pitsikukilla. Ylös en niitä viitsi laittaa, etteivät hiestä vauvan kasvoja tai käsiä.


Virkkailen vielä kahvaan päällistä, katsotaan tuleeko tuosta ihan hölmön näköinen.

Huomenna olisi suomen kirjallisuuden pääsykoe, joka kestää vaastimattomat neljä tuntia. Voi olla, että luovutan aika pian. En ole lukenut tarpeeksi, joten turhaan istuisin siellä kärsimässä kun joka paikkaan sattuu. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, millainen se koe on!

Neuvolakortin uusi ilme

Neuvolakortin uudet kannet on olleet mulla "tee nämä" -listalla jo kauan. Ryhdyin jos kerran toimeen, mutta sitten iski ahdistus, kun en ilman ohjetta oikein keksinyt minkälaiset olisivat järkevät. Yllättävän hankalaa on siis taskun ompeleminen parille pahvinpalalle.

Onnekseni oli Hippu ommellut tällaiset kauniit kannet ja samalla linkittänyt ohjeen, joka löytyy Villapata Kiehuu -blogista. Iso kiitos sekä ohjeen linkittäjälle, että tekijälle!

Omista kuoristani ei tulleet kauhean hienot, mutta kivemmat nämä on kuin ne neuvolan muovikuoret :) Tämä oli kyllä viimeinen kerta kun ompelen flunssassa, ei oikein ajatus kulkenut...

Uusi hame

Mies ei ole ikinä paikalla kun tarvitsisin kuvaamaan, mutta onneksi se onnistuu näin itsekin. Ei ehkä yhtä laadukasta jälkeä, mutta jälkeä kuitenkin! Ekassa kuvassa vähän paremmin tuota hametta, joka oli siis pöytäliina. Leikkasin reiän keskelle ja ompelin kuminauhakujan (tosi epäsiististi). Taidan kyllä purkaa koko homman ja tehdä kunnon laskokset ja resorin, mutta tällä mennään niin kauan kun mulla on tää maha. Kuminauha on niin mukavan rento.

Toinen kuva on ihan vain fiilistelyä, kun onnistuin mahtumaan mun peruskoulun päättäjäismekkoon! Ei tarvi välttämättä lähteä kesämekkokaupoille, vaan voin käyttää tätä!


Eilen mies oli taas keikkailemassa ja meillä oli karkki- & elokuvailta pojan kanssa. Ennen jokaista aakkoskarkkia pojalle piti kertoa, keiden kaikkien tuttujen nimessä kyseinen kirjain on.