Happamia, sanoi kettu.

Joku esitteli blogissaan rautalankaan pujotettuja pihlajanmarjoja, kuka tunnustaa? Itse en kyseistä blogia löytänyt, vaikka etsin kuinka kauan. Ja joku ihan tuttu blogi se oli, sellainen jota luen... Äh.

(Muoks. Apinalandiahan se!)

Ajattelin joka tapauksessa kokeilla samaa, joten lähdimme eilen pihlajanmetsästykseen koko perheen (okei, ilman kissoja) voimin. Meidän kadun varrella on upeita koristepihlajia, joiden oksat suorastaan notkuvat marjoista, joten suuntasimme metsään suurin odotuksin. Ha! Metsässä ei ollut marjan marjaa. Pihlajia kyllä oli.

Lopulta raa'an etsinnän tuloksena löytyi yksi marjaisa puu, jossa marjat näyttivät tältä:

Ihan kiva, mutta ei ehkä sitä mitä oltiin odotettu. Luovutimme, koukkasimme kirpparille varaamaan itsellemme pöytää ja lähdimme kotia kohti.

Vaan kotimatkallapa aukesi taivas! Silmäilimme lähemmin tienvarsien koristepihlajia ja huomasimme, että ne notkuivat marjoista jo niin, että osa tertuista oli pudonnut maahan! Noukin niitä pitkin kotimatkaa ja johan saatiin marjaa (tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kuvissa on myös ihan vähän oksista tykkäävä Kalle).

Marjoista rupean askartelemaan, kunhan a) Saan nämä kuivattua ja b) Löydän rautalankaa.

Kirpulta kävin nappaamassa muutaman muovisen ruskean kipon meikeilleni, 3 kppaletta maksoi yhteensä 0,20€. Samassa rytäkässä löysin piiiiitkän ruskean pitsisen verhokapan (0,50€) ja (jes!) syystakin itselleni.

Tuollainen harmaanruskea pusakkamallinen, ehkä vähän teini, mutta who cares? Maksoi vain 2€, eli voin hyvällä omallatunnolla ostaa toisenkin syystakin, jos tulee vastaan. Haluaisin polvipituisen vakosamettisen, värillä ei niin väliä. Voishan sitä itsekin ommella.... jos viittis.