Tarkoitus oli ottaa inhorealistinen ennen-kuva, mutta unohdin. Vanhasta päällisestä löytyi kuitenkin yksi lähikuva, tässä vähän viitettä siitä, mistä lähdettiin. Olen varmaan joskus maininnut, että inhoan sinistä väriä ja koirakuoseja. No, tässäpä on sinisiä koiria. Voi puistatus. Sen lisäksi, että kangas oli ruma, se oli todella nuhjuinen.
Uuden päällisen ompelin vanhan päälle, koska uusi kangas itsekseen olisi ollut aivan liian ohut. Tarkoitus oli kiinnittää uudet palat nuppineuloilla huolellisesti vanhaan ja surautella ne ompelukoneella kiinni toisiinsa. Ehdin ommella kymmenen senttiä, ennen kuin neula katkesi. Joo, olihan se ompelus vähän paksu... Asettelin päälliset sitten kaukaloon ja ompelin ne käsin. Nyt se ainakin istuu hyvin!
Ensimmäisen pitsipyörylän virkkasin peittämään reikää kankaassa, mutta se oli niin yksinäinen, että virkkasin pari lisää. Saa nähdä, paljonko saan niitä aikaiseksi. Harkinnassa olisi peittää koko alareuna pitsikukilla. Ylös en niitä viitsi laittaa, etteivät hiestä vauvan kasvoja tai käsiä.
Virkkailen vielä kahvaan päällistä, katsotaan tuleeko tuosta ihan hölmön näköinen.
Huomenna olisi suomen kirjallisuuden pääsykoe, joka kestää vaastimattomat neljä tuntia. Voi olla, että luovutan aika pian. En ole lukenut tarpeeksi, joten turhaan istuisin siellä kärsimässä kun joka paikkaan sattuu. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, millainen se koe on!
Tosi nätiksi olet kaukalon saanut! Kisukin ihan selvästi viihtyy! :)Ihana piristys nuo pitsikukat! Itse kaukaloa paljon kanniskelleena valitsisin kantokahvaan jotain hyvin pehmoista materiaalia, vaikka tuo pitsi kieltämättä kaunista on..
VastaaPoistaKiitos! Tein kahvan nyt sitten nappikiinnityksellä, niin sen saa halutessa irti Pitää koittaa keksiä sellainen lanka, joka olisi vähän mukavampi kädelle (tuo on kieltämättä tosi karkea), mutta pysyisi myös paikallaan. Pelottaa vähän, että pehmeämmästä langasta neulottu liuskahtelee miten sattuu ja kaukalo tippuu kädestä :)
VastaaPoista