Siedettävä sienihaalari

Ostin netistä vitosella käytetyn 62-senttisen toppahaalarin, kun Lyytillä ei ennestään ollut sopivaa. Kuvauksessa haalari oli "vihreänharmaa" ja siltä se kuvassa näyttikin, mutta kotona näytää kyllä harmillisesti ihan harmaalta! Ja harmaahan on sinisen ohella ehdoton inhokkivärini.

Lisäksi haalarissa oli ruma tekstibrodeeraus edessä ja taskuissa rumat metallinapit.

Brodeerausta peittämään sieni (ruskea Seiskaveikkaa ja valkoinen Ruskovillan hahtuvalankaa) ja napeiksi ruskeat kirpparinapit. Johan koheni! Nyt sanoisin, että haalari on erittäin siedettävä!

Nyt olen vähän kahden vaiheilla, vedänkö ihan överiksi ja koristelen haalarin oikein kunnolla vai jätetäänkö simppeliksi. Tällainen selkeälinjaisuus ei ole ihan minua, mutta toisaalta haalari ei mielestäni mitään tämän kummempaa enää kaipaa. Huppuun voisi kehitellä vielä jotain.

Pöytäliina

Eilisestä pussilakanalöydöstä ompelin pöytäliinan keittiöön, jotta saataisiin syksyksi vähän jotain piristystä sinne. Keittiössä on mielestäni ankeat kaapit, ylemmässä kuvassa näkyykin vähän yhden kaapin reunaa. Ei nyt hirveimmät mahdolliset, mutta tuollaiset perusysärit kuitenkin! Hyi.

Jonkinlaiset vinyylitarraratkaisut saattaisivat piristää keittiötä, esimerkiksi nämä on tosi kivat. Hirmu kalliit vaan. Toisaalta ollaan tuumattu, että asutaan tässä aika kauan, joten mielellään sitä viihtyisyyteen sijoittaa.

Osaisiko joku neuvoa mistä tuollaista vinyylitarraa saisi ihan arkkeina?

Päivän kirput

Joskus lykästää! Alle tunti ja alle 20€, ilman minkäänlaista etsimistä ja penkomista (vaikka sekin on kivaa!). Joka pöydästä nappasin jotakin mitä oon aina halunnut, kaikki sopuhintaan. Osa piti jopa jättää sinne.

pientä ja ihanaa Lyytille

pitsiliina ja pari koria lisää

punaiset essut ja vihreä pussilakana

nalle Jesselle

puinen vetokärry

Mm. tuo vihreä kangas ja puinen kärry on ollut kovastikin hakusessa, myös kypärälakkeja ja villasukkia meillä tarvitaan kipeästi lisää :)

Pöttijätkylä

Meidän Lyyti painaa jo 4655g ja on äitin ja iskän jättipötkylä, eli Pöttijätkylä! Hassua, kun oma tuntuu niin isolta, vaikka eräs ikätoveri (joka oikeastaan on muutaman viikon nuorempi!) painaa jo yli seitsemän kiloa.

Itse olen 1,8 kilon päässä tavoitepainostani ja ajattelin tänään lenkkeillä sen kunniaksi. Normaalistihan en liikuntaa harrasta (siis oikeasti mitään liikuntaa), mutta koira ja vaunut varmaankin arvostaisivat kovasti jos pääsisivät joskus ulos. Painoni on tähän mennessä tippunut mm. syömällä toissapäivänä neljä suklaapatukkaa. Eli ei, en tiedä miten tämä kaikki tapahtui!

Meillä on nyt kirpparipöytä ja menen tänään sitä kohentelemaan ja viemään lisää tavaraa. Joka kerta on pakko ottaa muutama pieni kori, ne on jotenkin näin syksyisin niin vastustamattomia!

Voi itku!

En ole ikinä halunnut mitään niin paljon kuin tätä. Hinta ei kirpaise, mutta postikulut kylläkin. Koko päivä on mennyt miettiessä ostanko vai enkö, mutta ei, en taida ostaa. Kyllä 20 euroa on vain liian kova.

Saa nähdä tuleeko saippuakissa uniini, kuten esimerkiksi tämä:

Kahden viikon unettomien öiden ja painajaisten jälkeen sen lopulta Pelastusarmeijan kirppikseltä hain. Olenkohan ainut joka menettää yöunensa lasikipon takia?

Happamia, sanoi kettu.

Joku esitteli blogissaan rautalankaan pujotettuja pihlajanmarjoja, kuka tunnustaa? Itse en kyseistä blogia löytänyt, vaikka etsin kuinka kauan. Ja joku ihan tuttu blogi se oli, sellainen jota luen... Äh.

(Muoks. Apinalandiahan se!)

Ajattelin joka tapauksessa kokeilla samaa, joten lähdimme eilen pihlajanmetsästykseen koko perheen (okei, ilman kissoja) voimin. Meidän kadun varrella on upeita koristepihlajia, joiden oksat suorastaan notkuvat marjoista, joten suuntasimme metsään suurin odotuksin. Ha! Metsässä ei ollut marjan marjaa. Pihlajia kyllä oli.

Lopulta raa'an etsinnän tuloksena löytyi yksi marjaisa puu, jossa marjat näyttivät tältä:

Ihan kiva, mutta ei ehkä sitä mitä oltiin odotettu. Luovutimme, koukkasimme kirpparille varaamaan itsellemme pöytää ja lähdimme kotia kohti.

Vaan kotimatkallapa aukesi taivas! Silmäilimme lähemmin tienvarsien koristepihlajia ja huomasimme, että ne notkuivat marjoista jo niin, että osa tertuista oli pudonnut maahan! Noukin niitä pitkin kotimatkaa ja johan saatiin marjaa (tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kuvissa on myös ihan vähän oksista tykkäävä Kalle).

Marjoista rupean askartelemaan, kunhan a) Saan nämä kuivattua ja b) Löydän rautalankaa.

Kirpulta kävin nappaamassa muutaman muovisen ruskean kipon meikeilleni, 3 kppaletta maksoi yhteensä 0,20€. Samassa rytäkässä löysin piiiiitkän ruskean pitsisen verhokapan (0,50€) ja (jes!) syystakin itselleni.

Tuollainen harmaanruskea pusakkamallinen, ehkä vähän teini, mutta who cares? Maksoi vain 2€, eli voin hyvällä omallatunnolla ostaa toisenkin syystakin, jos tulee vastaan. Haluaisin polvipituisen vakosamettisen, värillä ei niin väliä. Voishan sitä itsekin ommella.... jos viittis.

Blogiremontti!

Me rempataan täällä nyt oikein kunnolla! Kaikki mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita. Etenkin toivoisin, että joku ilmottaa jos jokin juttu ei toimi! Niitä kun ei itse aina huomaa...

Ja tähän väliin myös miehen viimeöinen hirvittävä painajainen. Me ollaan irroitettu keittiöstä muutama kaapinovi, että saadaan sinne avohyllyjä astioille. Viime yönä mies näki painajaista, että olin irroittanut eteisestä jonkun kaapinoven ja se näytti typerältä. Voi apua, sehän on kohta kovempi laittamaan kuin minä! Nytkin tuossa jotain värkkää.

Olette ihania! Hyvää sunnuntaita!

Jotain pientä

Näitä pieniä juttuja ei tule ikinä kuvattua ja esiteltyä. Tässä kuitenkin muutama. Toisen tuttiketjun virkkasin kuukausi takaperin ja toisen tänään. Keltainen on sympaattisen rosoinen, lanka on palvellut tätä ennen monessa neuleessa, jotka ovat aina syystä tai toisesta saaneet purkutuomion.

Klipsut henkseleistä, jotka mies on saanut joskus työpaikalta joululahjaksi. Mustat kuminauhaiset, joihin oli painettu koko matkalle vuosilukua 2000. Liekö tarpeen sanoakaan, että näitä milleniumhenkseleitä ei ole koskaan käytetty...

Pikkusukat Lyytille. Näitä tarvitaan nyt kun meillä ei ole vielä lämmitykset päällä. Sisälläkin saa olli villasukat koko ajan. Ja sehän ei haittaa, sillä minä tykkään villasukista!

Itselle en tykkää sukkia tehdä, mutta Lyytille voisi vielä muutamat tekaista. Minä tassuttelen mielummin tossuissa tai mummon kutomissa sukissa :) Myös tumppuja pitäisi tehdä, yksi pariton tuolla odotteleekin jo pariaan.

Olen myös taas shoppaillut ihan vähän. Tämä paita suorastaan huusi päästä meille! Iso kiitos Retrokkaan Jennylle, joka paidan on tehnyt!

Paidan koko oli 3-6kk, mutta koska Lyyti vastaa kooltaan noin kuukauden ikäistä, on paita vielä liian iso käyettäväksi. Noh, me kyllä jaksetaan odottaa!

Syyssäitä ja niitä näitä

Blogi sai syksyisemmän ulkoasun, edellinen alkoi tuntua vähän turhan hailakalta. Aluksi en oikein tästä tykännyt, mutta nyt alkaa silmä tottua!

Kauppareissuilla menee just ja just vielä villainen pupuhaalari, mutta lämpimämpää pitäisi saada jo päälle. Kyllä Lyytillä talvihaalareita on, mutta ne näyttävät kaikki tältä:

Typerykset ovat syyskissoja ja rauhoittuvat yleensä syksyksi. Varsinkin nyt kun luulevat selvästi uuden sängyn olevan heille.

Lastenhuoneeseen tilasin kaksikin julistetta. Esittelen ensi viikolla, kun saapunevat silloin. Sitä odotellessa virittelin Lyytin hoitopöydän ylle tuollaisen pyykkinarun. Tästä tuli ihan kiva, tulee jotenkin mieleen Maikki Harjanteen Minttu-kirjat. Tykkäsin niistä valtavasti pienenä, Mintun äiti näytti ihan minun äidiltäni :D

Hitaasti, mutta varmasti

Miehellä on huomenna pekkaspäivä ja lauantain vieraat peruivat. Mitäs muutakaan me siis tehdään koko viikonloppu kuin sisustetaan! Ja uskokaa tai älkää - myös mies on vähän innostunut.

Homma etenee koko ajan. Tänään ompelin Jessen sänkyyn päiväpeiton ja lyhensin (vihdoin!) olkkarin toisen verhon.

Olkkarissa on kaikki ylimääräinen hassusti samalla seinällä. Kai ne siitä omille paikoilleen asettuu pikkuhiljaa.

Makuuhuoneeseen laitoin itselleni kampauspöydän peileineen. Ihan oikea kampauspöytä olisi ihana, mutta kylläpä tuo iänikuinen Ikean yöpöytä välttää :) Kauko Röyhkän julisteen nappasin joskus lukioaikoina eräänä aamuyönä jonkin rakennuksen seinästä. Kaverini piirsi taakse tähtikuvioita. Korkokengät olen saanut ystävältäni.