Vanhempani rakentavat pihalleen "leikkimökkiä", joka on pienen talon kokoinen. Ainakin melkein. Oli pakko näpsäistä kuva kun mies oli sekunnin auttamassa.

Äiti kunnostaa perinnöksi saamaansa penkkiä keittiöön (talon, ei leikkimökin. Ei se niin iso sentään ole!). Raaputimme maalia salaa veljeni lähes pyhäksi luokitellulla juustohöylällä.

Minäkin haluan tuollaisen penkin. Ja talon, jonka pihalle voi rakentaa mökkejä ja kaikkea. Tämä talokuume laantuu varmaan vasta sillä itsellään, eli talolla. Vielä ei ole sopivaa löytynyt!

Väriteema

Ostin Lyytille ihania vaatteita Kaisalta. Tämä mekko on lemppari. Nukenvaatteiden kaavat löysin kirjaston ota tästä -laatikosta. Värikortti edustaa maalausuhan alla olevaa keittiön vitriinikaappia. Vielä kun saisi aikaiseksi... maalin ostimme jo, pakkeli unohtui.

Lampaita ruokkimassa

Tastulan leirintäalueella on tänä kesänä aivan erityisen sosiaalinen lammaskaksikko. Juoksivat määkien vastaan kun menimme tervehtimään. Eemil ei halunnut uimaan, joten ruokimme lampaita sillä aikaa kun muut uivat. Lyytiä lähinnä ihmetytti koko maaseutu. Meidän tytöstä taitaa olla kasvamassa kaupunkilaislapsi, apua!

Prinsessa ja herne

Tossujuttuja

Nyt kun tämä alkaa olla varmaa, niin vilautan vähän. Minulta on lähdössä toista sataa paria tossuja kahdelle eri jälleenmyyjälle. Siksi täällä blogissa ei paljoa muita käsitöitä näy, nämä pitävät kyllä kyllin kiireisinä!

Kun jälleemyyjien puodit aukeavat vilautan vähän lisää.

Lasten kanssa

Tavalliset kotipäivät on kotiäitiydessä parasta. Harmi kun tuo isompi on meillä niin vähän, kyllä Lyytin kanssa kahdestaan oleminen joskus vähän turhauttaa. Lylle kun on niin pieni, ettei voida tehdä vielä juttuja kauheasti yhdessä. Minä teen ja Lyyti tulee mukaan.

Jaan iloa hiuksistani vielä yhden kuvan verran. Vielä välillä hämmästyn kun katson peiliin, mutta eiköhän tässä kohta totu!

Lundia

Muistan jo jostain todella varhaisesta lapsuudestani viehätykseni mummolassa olevaan Lundian kirjahyllykokonaisuuteen. Vähän aikaa sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin oman pikku-Lundian. Kävimme kirpparilla katsomassa oikeastaan isompaa, mutta se oli miehen mielestä liian iso. Hän lupasi, että kun pienempi joskus löytyy, niin ostetaan se. Kävelimme kymmenisen metriä kirpparilla eteenpäin ja löysimme sen. Ei tarvinut kauaa odotella!

Kotona mies muistutti, että minähän vihaan puunvärisiä huonekaluja. No joo, niin vihaankin. Melkein kaikkia!

Jotta elämästä ei tulisi liian tylsää ja jämälankakin joskus loppuisi, alkoitin peittoprojektin myös makkariin. Saa nähdä kuinka tämä lähtee etenemään.

Pää

Ikävä viimekesäistä pinkkiä tukkaa kohtaan kasvoi niin suureksi, että värjäsn eilen hiukset sinisiksi! Väri asettui hivenen epätasaisesti, on vaaleaa sinistä, vihreää, vähän kellertävää ja sitten tätä etupuolen mustansinistä. Epätasaisuuksia on niin paljon, että mikään niistä ei erikseen pomppaa silmiin, eli ihan hyvä tuli!

Tänään menemme Särkänniemeen, jiihaa.

Minäkin olen löytänyt Pinterestin, mikä loputon taivas! Ihanien ideoiden lisäksi se tarjoaa viihdykettä tylsinä hetkinä. Kuten näitä kissakuvia, voi aww!

Parvekepeitto

Löysin Fidasta parvekkeelle löhöilypeiton. Tosi paksu, melkein kuin sijauspatja. Enää tarvitsen pienen pöydän ja tarmoa siivota, niin kesäkeitaamme on valmis!