keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Olohuone

Rakas serkkuni jätti jokin aika sitten kommenttia ja pyysi meiltä kotoa sellaisia kuvia, joista näkee miltä täällä oikeasti näyttää. No joo, olen ihan syystä vältellyt sellaisia, meillä kun ei oikeasti ole mitenkään nättiä. Olen pyrkinyt ottamaan lähikuvia niistä yksityiskohdista jotka ovat mielestäni täällä onnistuneet ja pyrin pikkuhiljaa sisutamaan koko kotimme edustuskelpoiseksi.

Asumme kerrostalokaksiossa vuokralla. Esim. tapetit ja lattiamateriaalit ovat siis mitä ovat, eikä niihin voi vaikuttaa. Seinille olemme myös pyrkineet kiinnittämään mahdollisimman vähän tavaraa ja hyödyntämään jo olemassaolevia nauloja ja koukkuja. Asunnossa on ihan liikaa tavaraa mutta sille ei mahda mitään - häkkivarasto on jo ääriään myöten täynnä.

Aloitan nyt olohuoneesta ja bloggailen muut huoneet aina sitä mukaa kun siltä tuntuu. Otin kuvat äsken tuossa ohimennen, yritin siis olla kaunistelematta totuutta enkä järjestänyt yhtään tavaraa piiloon.


Työpöydällä ei oe vielä mitään järjestystä, se on suoraan sanoen ihan järkyttävässä kunnossa. Työpöydän tuolikin on keittiön pöydän ylimääräinen tuoli, joka ei mahtunut varastoon. Yritin raivata sinne tilaa ostaakseni kivemman tilalle, mutta en onnistunut... Inhoan myös kaiuttimia sohvan kaiteilla, mutta mies ei tingi kotiteatterisysteemistä, se on kuulemma pakko olla (omasta mielestäni ääni on paljon huonompi ja hajanaisempi noista).



Vastakkaisella seinällä edelleen eniten häiritsee nuo hiton kaiuttimet. Subbarin olen yrittänyt naamioida huonolla menestyksellä pikkupöydäksi... Se on sentään petsattu ihan kivan väriseksi :) Haluaisin sellaisen ihanan retrotuulettimen tuon vanhan tilalle niin sitä vois ihan hyvillä mielin pitää esillä, mutta eipä oo tullut vielä ostettua.


Viimeistä kuvaa voisi sanoa jo inhorealistiseksi, ei mitenkään imartele meidän olohuonetta... :) Tuo vaalea jumalaton lipastosysteemi on miehen peruja ja olen jo muutaman kerran kinunut lupaa maalata se vaikka punaiseksi ja vaihtaa kahvat. Sitten se voisi menetellä. Kissojen nurkkaus ei ole myöskään mitenkään kivan näköinen, mutta pakkohan heillä on semmoinen olla! Vaaleanvihreän maton tilalle haluaisin sinapinkeltaisen ruskeilla raidoilla. Tulisi vähän kontrastia tuohon hailakkaan ulkoasuun.

Tuosta dyykkaamastamme taulunkehyksestä bloggailinkin jo aikaisemmin. Kangas maksoi kirpparilla 40cnt, halpa taulu siis!


Haluaisin vaihtaa olohuoneessa järjestystä. Jos kukaan sai mitään selkoa tämän perusteella meidän nykyisestä järjestyksestä, niin heitelkäähän ideoita kehiin! Toiveena olisi, että kaikki rumat jutut saisi sijoitettua niin, että ne eivät olisi mitenkään huomiotaherättävän esillä.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

ARVONTA!


Lupasin tuhannen kävijän kunniaksi arvonnan! Tarkoitus oli arpoa jotain vähän pienempää, mutta sehän olisi ihan tylsää, vai mitä?

Tämä isoäidin neliöistä virkkaamani peitto on kooltaan 68 x 88 cm ja koottu 63 palasta. Langat ovat mitälie jämälankoja ja valkoinen reunalanka vanhaa kunnon seiskaveikkaa. Eli ei muuta kun kaikki halukkaat osallistumaan ja taistelemaan tästä kaunokaisesta :D

Nyytillä on yksi tällainen peitto ja olen kyllä tykännyt, vaikka se on palvellut toistaiseksi lähinnä koristeena (tulevaisuudessa varmaan vaunupeittona ja pulkassa). Mieli tekisi virkata näitä lisää, mutta pitää ensin saada entisiä maailmalle, ettei itsellä täyty kaapit käyttämättömistä peitoista!

Jättämällä kommentin osallistut yhdellä arvalla. Linkittämällä arvonnan kuvineen (joku näistä kolmesta) omaan blogiisi saat kaksi arpaa. Muista jättää yhteystietosi jos et ole rekisteröitynyt käyttäjä! Osallistumisaikaa on parisen viikkoa, aina 10.7. asti. Arvonnan suoritan 11.7.


Joo, eipä mulla muuta! Hei ja moi ihanaiset, hyvää alkanutta viikkoa!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Juhannus kaupungissa

Kiersimme eilen kaksi tuntia eri leikkikentillä. Täällä on helppoa tehdä niin, joka nurkan takaa löytyy yksi.



Olen maalta, enkä ole koskaan viettänyt juhannusta kaupungissa. En ole kyllä viettänyt sitä vuosiin kotonakaan, vaan ollut viitenä vuonna putkeen Nummirockissa. Siellä me miehen kanssa ihan ensimmäistä kertaa tavattiinkin. Viime vuonna oli kolea keli ja itkin miehelle kylmissäni, kuinka en varmana lähde enää ensi vuonna. Noh, nappiin meni! Tällainen välivuosi tekee ihan hyvää, ensi vuonna sitten taas.




Tässä tämän juhannuksen tunnelmat, seuraavassa kuvassa vielä viimevuotiset. Oikein hyvää juhannusta kaikille!


Ps. Tuhat kävijää täynnä, moi ja kiitos kaikille! Arvonnan otan asiakseni hoitaa heti juhannusviikonlopun jälkeen!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Poimintoja tästä päivästä

Nappasin kameran kuvatakseni hauskasti nukkuvia kissoja. Samalla nappasin muutaman muunkin kuvan meidän kotoa.


Ensimmäinen asia jonka ostin minun ja miehen muuttaessa yhteen olivat nämä muoviset dinot cd-kaapin päälle. Vasta tämän jälkeen ostin meille sängyn!


Siivet ostin kotikuntani kirjakaupasta kun olin voittanut lukion julistepohjakisasta sinne lahjakortin. Lintsasin palkintojenjakotilaisuudesta ja jäin kiinni, kun voittaja julistettiin enkä ollutkaan paikalla vastaanottamassa palkintoa :D


Ajattelin ensin, että kiipeilypuun tasojen päällystäminen on hölmöä, joten päällystin kokeeksi vain ylimmän tason. Tämä oli kuitenkin menestys. Ylätaso, joka ei ennen ollut edes käytössä, on nykyään molempien lempinukkumapaikka! Nyt pitäisi korjata tuo repsottava kulma ja koittaa saada seuraava taso valmiiksi.


Laitoin tänään pitkästä aikaa roikkuvat korvakorut. Olen meikannutkin joka päivä. Alkaa olla jo sellainen olo, että ehkä olenkin ihan nätti. Sairaalasta kotiutuessani olin lähes varma, etten näytä hyvältä enää ikinä.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kuulumisia

Kauhean vähän on tänne näytettävää! Niin, paitsi vauvasta tietty.

Käsitöitä en ole ehtinyt edes ajattelemaan ja parvekepuutarhakin kuoli sen kymmenen päivän aikana, jonka vietin pienen luona sairaalassa. Nyt ajattelin yrittää innostua näpertämään taas jotain pientä. Kunhan saan ensin pyykit laitettua.


Meillä asustaa näin surullinen kylpijä. Riisuminen on kurjaa ja vedessä lilluttelu se vasta kurjaa onkin! Nyytti ei ole kova huutamaan ja itkemään, mutta murheellisissa ilmeissä hän on taitava. Toki kiukutellakin osataan.


Eläimet ovat ottaneet Nyytin vastaan paremmin kuin osasimme odottaa. Kaikki käyvät vuorollaan välillä haistelemassa, mutta muuten käyttäytyvät kuten ennenkin, eli pääasiassa nukkuvat.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Vihdoin kotona

Kotiuduimme eilen sairaalasta. Emme kokonaan, mutta päästiin sentään kotilomille! Huomenna mennään taas ottamaan sydänfilmiä ja katsotaan mitä lääkärit sanovat.

Pienellä on vielä sairaalarytmi päällä, viime yönä Nyytti heräsi kahdeltatoista, kolmelta ja kuudelta. Ihan niin kuin on sairaalassa tottunut. Onneksi neiti nukkuu päivisin ihan kivoja pätkiä. Pinnasänky on minun vanha ja isäni maalaama. Minulla ja sisaruksillani sänky oli käytössä valkoisena, mutta nyt se on ihanan keltainen!


Olen parhaani mukaan boikotoinut Ikeaa, enkä olekaan koskaan käynyt sielä itse. On kuitenkin vaikea kieltäytyä kun äiti lupautuu reissuiltaan jotakin tuomaan. Eilen otin iloisesti kassillisen tuliaisia vastaan. Ja kyllähän nämä kivasti meidän makuuhuonetta piristi.


Ötökkälamppu odottaa vielä turvakaukalossa kiinnitystä. Eipä tuolla kiire ole, kun ei meillä ole siihen sopivaa lamppuakaan. Nyt on onneksi valoisat yöt!


Kun lähdimme eilen hakemaan Nyyttiä sairaalasta, huomasin meidän talon roskakatoksen takana tällaisen... onko tuo nyt sitten senkki? Äitini mukaan on. Se oli ikävästi vesisateessa, mutta mies ja veljeni ystävällisesti kantoivat sen iltapäivällä meille sisälle ja kuivasivat. Pahoja vaurioita kosteudesta ei ollut ehtinyt tulla, takalevy oli yhdestä kohtaa vain vähän vettynyt. Nyt pitäisi keksiä olohuoneeseen uusi järjestys, koska tämä alkaa näyttää siltä, että tänne on vain ahdettu huonekalut siten kun ne ovat sattuneet mahtumaan (mikä on kyllä totta!).

Iso kiitos kaikille viimeaikoina kommentoineille! On ollut mukava lukea kommenttejanne :)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Hermot koetuksella.


En ole kadonnut mihinkään, olen vain ollut vähän kiireinen! Meidän pikku Nyytti on vielä TAYS:issa lastenosastolla ja kaikki päivät menee siellä. Äiti ei millään malttaisi käydä edes syömässä, saatika kotona lepäämässä. Alkaa jo väsyttää.

Lisäksi meidän toinen kone lakkasi toimimasta, se jolla oli Paint. Olen blogeineni riippuvainen Paintista, jolla on niin kätevä leikata kuvista haluamansa palat tänne blogiin. Tällä koneella ei ole mitään kuvankäsittelyohjelmaa, enkä ole ehtinyt moista laittamaan. Siksi ei oikein ole mitään näytettävääkään.

Heti kun saadaan Nyytti kotiin niin ryhdistäydyn ja jatkan blogin parissa! :)

(Nyytillä ei ole mitään hätää. Sydäntä seurataan ja käyrät otetaan vain kerran vuorokaudessa, siksi kotiutuminen venyy. Vielä jotain pientä heittoa on. Normaalia noin pienellä, mutta eivät kotiuta ennen kuin korjaantuu.)

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Ihana ihme


Meillä on nyt tämmöinen.

Tyttö syntyi keskiviikkona 2.6., painoi 2500g ja oli 45cm pitkä.
(Tiistain ultran painoarvio oli muuten 2300g.)

Me ollaan hirveän onnellisia.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Uniheppoja

Pari päivää olen vain ollut, ollut ja ollut. Ja lukenut Sofi Oksesen Puhdistuksen. En tykännyt.


Pari uniheppa ompelin lisää, ruskea on nuorimmalle veljelleni ja violetti siskolleni, lähtevät tänään postissa.


Kahdelta ultraan seuraamaan vauvan kasvua, en kyllä usko, että on kasvanut kauheasti enää. Kahdella edellisellä kerralla vauva tuntui selvästi mahassa isommalta, mutta kasvu oli ultran mukaan hiipunut. Nyt ei tunnu miltään, eli eteenpäin tuskin on kauheasti menty.